Kirja on tarina kahdesta vangista jossain Etelä-Amerikassa, sotilasjuntan hirmuhallinnon alla. Molina on avoimesti homoseksuaali, joka on joutunut vankilaan ”alaikäisen korruptoinnista”. Valentin on poliittinen vanki, hän kuului ryhmään, joka suunnitteli hallituksen vallankumouksellista kumoamista.
Molina kuluttaa aikaansa vankilassa muistelemalla ja kuvailemalla Valentinille suosikkielokuviaan ja kohtauksia niistä. Valentin osallistuu keskusteluihin kysellen ja esittäen omia näkemyksiään näistä kertomuksista. Keskustelut tarjoavat vangeille pakopaikan hetkeksi itse vankilasta, väkivaltaisesta ja julmasta ilmapiiristä sekä itseltään kohtaloltakin. Valojen sammuessa keskustelun pitäisi lakata, mutta uteliaisuus ja kiinnostus ovat valtava voima käskyjä vastaankin.
Kirja käydään dialogina, ensin tavanomaisen oloisena, kunnes alkaa itsekin jo odottaa toverin kommentteja. Vankilan muu elämä jää toisaalta sivuseikaksi, kertomus ja puhuminen on tärkeintä. Loppu on erilainen…
Kirjan pohjalta on tehty myös elokuva, jota pidetään varsin hyvänä. Kirjaa suosittelen Puigin taidonnäytteenä dialogin merkityksestä sekä pienistä asioista, joista suljetussa yhteisössä kasvaa elämääkin suurempi merkitys ja tarkoitus.