Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Harvalle ihmiselle Hämähäkkimies on tuntematon. Kyseinen amerikkalainen sarjakuvasankari on seikkaillut 1960-luvulta lähtien ja on suomessakin tuttu omasta sarjakuvalehdestään, lukuisista elokuvista, peleistä ja ties mistä muista oheistuotteista.
Oman sarjakuvan ohella Hämähäkkimies on seikkaillut myös sanomalehtien sivuilla, stripeissä, jotka Egmont on päättänyt ottaa julkaisuun. Sarjakuvan on käsikirjoittanut Stan Lee ja kuvittanut John Romita Sr.
Sarjakuvien jatkumo ei ole raskaimmasta päästä. Juonet etenevät kevyinä, yhden vihollisen kukistuessa toinen on heti kimpussa uusien ongelmien kera. Varsinaista välivaihetta sarjakuvien välillä ei ole, mikä johtunee siitä, että tapahtumien on pitänyt pysyä liikkeessä jokaisessa lehdessä.
Kuten sanomalehtisarjakuvat yleensäkin, Hämähäkkimies kärsii sarjana toistuvuudesta. Tämä näkyy kolmessa asiassa: dialogi toistuu, siinä missä hämähäkkimies laukoo samankaltaisia näsäviisaita lausahduksia, myös viholliset laukovat suustaan varsinaisia pahiskliseitä. Juonikuviot toistuvat: esimerkiksi varsin monella superpahiksella tuntuu olevan samankaltaiset suunnitelmat. Ja viimeisenä: yksittäiset tapahtumat toistuvat.
Nämä ongelmat näkyvät kuitenkin vasta kun kirjaa lukee yhdeltä istumalta. Mikäli kirjaa annostelisi ja lukisi pienissä osissa, viat tuskin häiritsisivät. Tämä voi kuitenkin olla vaikeaa, sillä kirjalla on erityinen vetovoima. Hämähäkkimies onnistui kaappaamaan yleisönsä aina luomisestaan lähtien. Sama taika on yhä jäljellä näissä alunperin 1970-luvun lopussa julkaistuissa sanomalehtisarjakuvissa.