Charles Nancy ei ole paksu, mutta kun hänen isänsä kerran kutsui häntä paksuksi Charlieksi, nimi tarttui — kuten kaikki muutkin nimet, jotka Charlesin isä antoi. Loppujen lopuksi Charlesin isä oli äärimmäisen nolostuttava tyyppi ja tuntuu, etteivät nolot kokemukset lopu edes siihen, kun isä kuolee.
Isän kuoleman jälkeen Charlesille selviää yllättäen, että hänellä on veli. Siinä missä Charles on kömpelö ja arka kirjanpitäjä, veli Spider on perinyt isän — joka oli itse asiassa hämähäkkijumala Anansi — jumalalliset ominaisuudet ja on koko lailla Charlesin vastakohta. Kun veljekset lähtevät suremaan isänsä kuolemaa, Charles saa kokemuksen, jota ei äkkiä unohda.
Tiedossa on melkoisen fantastista kieputusta. Gaimanilta tällainen moderni fantasia sujuu notkeasti. Hämähäkkijumala ei ole millään tavalla maailmoja mullistava teos, eikä Gaimanin parhaita tuotoksia, mutta viihdyttävä juttu yhtä kaikki. Tarinan lopputulos tuskin yllättää ketään, joka on joskus kirjoja lukenut. Matkan varrelle sentään mahtuu monia varsin huvittavia yksityiskohtia.
Hämähäkkijumala on samaa sukua kuin Gaimanin aikaisempi Unohdetut jumalat. Ei jatkoa, mutta samaa jatkumoa sittenkin.