Kun tästä kirjasta kuulin, olin heti, että pakko saada, koska jo edellinen Hälytysajossa -kirja oli vaan niin jännittävä. Kun kerrotaan ammatista, johon ei itse olisi kuunaan kyennyt, niin on se vaan hienoa, että on ihmisiä, jotka kykenevät ja joiden työ on niin tarpeellista. Voisi sanoa, että he ovat sankareita.
Tässä kirjassa Reijo Ronkonen jatkaa kertomalla sattumuksia 40-vuotiselta uraltaan jäätyään eläkkeelle ylipalomiehenä. Niin, ei sitä vaan heiluta kypärä päässä letkusta vettä laskien, vaan hommaan kuuluu jos ja vaikka mitä.
Kirjaan on koottu kaikenlaisia tarinoita, kuten vaikkapa se, miten paljon ihmisiä on pelastettu saunoista, milloin mistäkin syystä. Sitten ovat mielenterveyspotilaat ja ihmiset, jotka päättävät hypätä jostain tai ovat jo hypänneet.
Perheväkivaltatilanteisiin törmää, mutta sitä ei aina heti huomaa. Joskus merkit ovat kuitenkin ilmassa. Paha paikka on sekin, jos kohteena on työkaveri. Pandemiakin toi jänniä mutkia matkaan.
Myöskin kiintoisa on luku siitä, millaista on, jos pelko paukahtaa päälle. Ammatti suojelee, mutta aina voi sattua jotain sellaista, ettei menekään niin kuin pitäisi. Vaikeita paikkoja piisaa ja kahta samanlaista kohdetta ei ole. Koskaan ei tiedä mihin joutuu, kun lähtee pelastustoimeen.
Kirja on kirjoitettu yhdessä Reijo Ronkosen pojan, Lauri Ronkosen, kanssa ja se on varsin napakkaa tekstiä, kerrotaan oleellinen ja siirrytään seuraavaan. Muutama kuvakin on joukossa; on kuvia palomies Ronkosesta, mutta myös tilanteista. Kuvien kuvaajasta en löytänyt tietoa, mutta kuvaavia ovat.
Pelastajien matkassa on niin jännä kirja, että se melkein hakkaa jonkun dekkarin. Kannattaa tutustua.