On äänikirjoja ja äänikirjoja – ja nyt en puhu luetuista kirjoista, vaan lasten ääninappeja sisältävistä kirjoista. Ensiksi mainitut ovat aivan ihastuttavia; niitä lukee lapselle enemmän kuin mielellään ja ne synnyttävät erityisiä onnistumisen tunteita varsinkin silloin, kun muuten kirjoista innostumaton lapsi nappien avulla vihdoin kiinnostuu kuuntelemaan ja katselemaan. Näissä kirjoissa äänet ovat laadukkaita, kieli hyvää ja kuvitus kaunista tai muuten silmää miellyttävää.
Sitten on niitä toisia äänikirjoja. Niitä, joissa eläinlajeja ei erota äänten perusteella toisistaan, työkoneet rymyävät kuin viimeistä päivää tai joissa pahimmillaan on vain yksi laaduton ääninäyte. Ne ovat niitä kirjoja, joihin kaupasta ei yllättäen enää löydykään sopivaa paristoa… Sillä niin se vain on, että äänikirjoista lapset innostuvat yleensä valtavasti – laadusta riippumatta. Ja juuri tästä syystä, lasten innostuvuudesta johtuen, olen vinkkaillut täällä äänikirjoja laidasta laitaan. Tietysti niitä ihastuttavia, mutta vähän niitä vihastuttaviakin.
Nyt käsillä oleva Hälytysajoneuvot sijoittuu aika lailla kahden edellä mainitun kategorian välimaastoon. Sen äänet ovat siedettäviä – vaikkakin aivan turhan kovia – ja niitä on edes neljä. Tarina, jossa sankarin viitta heitetään aukeama toisensa jälkeen helikopterin harteille, on sopivan simppeli, mutta kuitenkin tarpeeksi monipuolinen, sellainen kohderyhmäänsä varmasti puhutteleva. Samoin sitä ovat kasvoilla personoidut ajoneuvot, selkeät kuvat ja kirkkaat värit.
Siis mikäli perheestä tai lähipiiristä löytyy jokunen äänekkäiden ajoneuvojen ystävä, saattaa tässä hyvinkin olla kirja juuri hänelle.