Lordi Dunsany (1878–1957) oli irlantilainen kirjailija ja runoilija, joka kirjoitti novelleja, näytelmiä ja jonkin verran romaaneja. Pysyvimmän jäljen hän jätti fantasiakirjallisuuden merkittävänä edelläkävijänä. H.P. Lovecraftille Dunsany oli Poen veroinen esikuva ja monet muutkin ylistävät Dunsanyn merkitystä: Ursula Le Guin, Neil Gaiman, Michael Moorcock, David Eddings, Peter Beagle… Kun vielä todetaan Dunsanyn olleen merkittävä vaikuttaja Tolkienille, havaitaan, että fantasiakirjallisuus voisi nykyään olla jotain aivan muuta ilman Dunsanyn teoksia.
Lordi Dunsanyn merkittävin romaani oli vuonna 1924 ilmestynyt King of Elfland’s Daughter, jonka Vaskikirjat on julkaissut suomeksi. Yksi Vaskikirjojen tavoitteista on suomentaa merkittävää fantasiakirjallisuutta, joka on tähän asti jäänyt vaille suomennoksia, ja tässä kohtaa tämä tavoite toteutuu kerrassaan fantastisesti. Tämän kirjan julkaiseminen on kulttuuriteko.
Ei Haltiamaan kuninkaantytär pelkästään kirjallisuushistoriallinen kuriositeetti ole. Se on kaunis ja traaginen tarina siitä, miten käy, kun tavalliset ihmiset haluavat elämäänsä taikuutta. Erlin laakson asukkaat haluaisivat taikavoimaisen hallitsijan, joka tekisi laakson kuuluisaksi. Linnanherra lähettääkin poikansa Alvericin voittamaan vaimokseen Haltiakuninkaan tarunomaisen tyttären Lizarelin.
Tämä kosintaretki ei ole kirjan pääasia, eikä tarina lopu ”he elivät elämänsä onnellisina loppuun asti”, vaan kaikki oikeastaan alkaa siitä kun Alveric tuo Lizarelin mukanaan Haltiamaasta. Erlin asukkaat saavat todella kokea, miltä tuntuu saada sitä mitä toivoo… Haltiamaan kuninkaantytär on mielikuvituksen ja ylevän ja kauniin kielenkäytön juhlaa. Dunsanyn vanhanaikainen tyyli on hienostunut ja arvokas, ja Johanna Vainikainen-Uusitalon suomennos on todella viehättävää luettavaa.
Tämä on tutustumisen arvoinen teos, sekä historiallisen arvonsa että kiehtovan tarinansa vuoksi.