Noituri Geralt Rivialaisen tarina jatkuu siitä, mihin edellinen osa Kohtalon miekka jäi. Geraltilla on hoidettavanaan Yllätyksen lapsi, Ciri-tyttö, joka tuntuu olevan monien tahojen mielenkiinnon kohteena. Geralt vie tytön noiturien linnaan Kaer Morheniin turvaan. Noiturit alkavat kouluttaa tytöstä noituria, vieläpä varsin hyvällä menestyksellä, vaikka noiturit ovatkin hieman hukassa ensimmäisen tyttöoppilaansa kanssa. Onneksi apuun saadaan velho Triss Merigold.
Sarjan aikaisemmat kirjat ovat koostuneet useista lyhyistä kertomuksista, mutta Haltiain verta on yhtenäinen romaani. Andrzej Sapkowskin tarinankertojan taidot toimivat näinkin. Kirjassa on erityisen nautinnollista se, miten lukija pääsee kurkistamaan hyvin todellisen tuntuiseen maailmaan. Sapkowski on luonut perinteisten fantasiakliseiden päälle eloisan maailman, jossa tuntuu tapahtuvan kaikenlaista, mistä romaanissa näkyy vain pieni siivu. Tapahtumilla on kontekstia ja puitteita. Maailma on synkkä, mutta kirjasta ei puutu huumoria ja hauskoja käänteitä, ilman että ne ovat väkinäisiä.
Kirjan pahin vika on sen loppu: sitä ei ole. Tarina loppuu kuin veitsellä leikaten. Jatkoa seuraa ainakin kolmen kirjan verran, joten nyt ei auta kuin odotella seuraavaa suomennosta. Suomeksi nämä ehdottomasti kannattaa lukea, sillä Tapani Kärkkäinen on jälleen kerran tehnyt upeaa työtä kääntäessään Geraltin seikkailuja.