Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Olen erittäin iloinen, että Roope Lipasti on päättänyt julkaista tämän kokoelman. Osa kirjoituksista on nimittäin julkaistu aikaisemmin Kotivinkissä, Turun Sanomissa, Expressissä ja Lapsemme-lehdessä. Kirjoituksia on korjattu ja editoitu sekä paljon uuttakin on miehen käsissä syntynyt, siinä kaiken muun ohessa.
Halkaisukirvesmiehellä on sana hallussaan ja materiaalia kirjoituksiin löytyy suoraan kotoa. Perheessä on neljä eri-ikäistä lasta, joiden tarinointia käytetään monenkin jutun pohjana. Oman makunsa tarinoihin antaa vanhan omakotitalon korjaaminen eri menetelmillä sekä asuminen maalla. Komposti on silkkaa kultaa ja pihalla tai lähipusikossa voi matkustaa miten kauas tahansa. Onni on usein lähempänä kuin luulisikaan.
Isänä mies tekee etätöitä tehokkaasti – tai niin ainakin näyttää. Toisaalta, todellisuus voi olla ihanan torkkupeittopäivän viettoa kaiken keskellä. Lapset järjestävät monenlaista tekemistä, järkevää tahi sitten ei. On keppihevostehdasta ja uusia innovaatioita tarjotaan lähes päivittäin ainakin lapsen oman taloustilanteen korjaamiseksi.
Tarinat on jaoteltu viikonpäiviin, viikonpäivät on puolestaan kuvattu olemuksensa mukaisesti. Tästä sopii vaikka valita tarina jokaiselle päivälle. Näin lukien tätä voisi lukea ainakin pari kuukautta vaikka jokainen päivä. Itse valitsin ahmimisen eli luin kaiken peräjälkeen. Tarinat vievät hyvin mukanaan, lapsiperheen arki on ihanan kauheaa ja osa oivalluksista on itsellekin tuttuja. Mistä ne kaikki keksivätkään? Lasten ongelmanratkaisukyky sekä luja luottamus vanhempiinsa on uskomatonta; ikävä kyllä, joskus se loppuu ja tilalle tulee omalaatuisia teinejä. Nekin ehkä vanhentuvat, ja ilokseni voin kertoa, että näin tulee käymään. Seuraava vaihe onkin se, että tuntee itsensä todella vanhanaikaiseksi, tietämättömäksi ja osaamattomaksi uuden sukupolven opiskelijan rinnalla. Tämä on Halkaisukirvesmiehellä siis vielä edessä.
Suosittelen tarinoita jokaiselle, joka pitää lämminhenkisistä – joskin toisinaan hieman oudohkoista – tarinoista, lapsista, eläimistä, mielikuvittelusta sekä ideoista ja oivalluksista, joita voi saada seuratessaan normaalia perheen arkea. Lähes kaikissa jutuissa tarjotaan myös se oivallus, ei opetuksena vaan yleensä ajatuksena tai vaikka keskustelun aiheena ihmeteltäväksi kaikille. Itse asiassa pidin tästä enemmän kuin Lipasti edellisistä teoksista, kaikesta huolimatta. Jokin näissä tarinoissa on vain niin puoleensavetävää ja arkisen nautinnollista, että toivon muidenkin nauttivan näistä.