Tämä ei ole Kylmä rinki tai Orange is the New Black. Häkkilinnut on rauhallinen, humoristinen ja vähän surullinenkin kirja tosielämän naisvangeista. Elämä ei jäljittele taidetta.
Mim Skinner työskenteli taideaineiden opettajana englantilaisessa naisvankilassa vuosina 2014–2017. Häkkilinnut kertoo hänen kokemuksistaan. Tässä kirjassa ei tapahdu vankilakapinoita tai tavata julmia ihmisiä. Fiktiivisistä teoksista tuttujen sekasortojen sijaan Mim Skinnerin pitää selvittää, kuka vangeista on trimmannut häpykarvojaan käsityöluokan saksilla, miksi vankilapuutarhan pulskat purjot heitetään suoraan roskikseen ja voidaanko vaivalla ja luovuudella aloitettu seinämaalaus viimeistellä (ei voida).
Skinnerin tapaamat vangit ovat usein jo lapsena joutuneet kaltoinkohdelluiksi, ja monen elämä on tuuliajolla siinä määrin, että vankilasta vapautuminen pelottaa heitä. Skinner on empaattinen, yrittää pitää vankien puolta ja törmää joka kerta ylitsepääsemättömään esteeseen: byrokratiaan. Skinnerissa byrokratia synnyttää hiljaisen anarkistin: hän salakuljettaa luvattoman mahtipurjon vankilan muurien ulkopuolelle. Rikos ei jää ainoaksi: seuraavaksi vuorossa ovat tomaatit, potut ja muut vankilapuutarhan tuotokset, joista tehdään yhteisökahvilassa ilmaisaterioita. Nykyisin vankilavihannekset jaetaan luvallisesti kahvilalle.
Lievästä epädramaattisuudestaan huolimatta – tai sen vuoksi – Häkkilinnut on mielenkiintoinen, hauska ja surullinen kirja. Humaanille ja ymmärtäväiselle Mim Skinnerille vangit eivät ole suurta massaa, vaan ainutlaatuisia, toisinaan erehtyväisiä yksilöitä. Maailmassa on hyviä ihmisiä sekä vankilan sisäpuolella että sen ulkopuolella.