Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Vuonna 2015 Germanwingsin lento iskeytyi vuoren rinteeseen, kun itsetuhoinen pilotti päätti viedä 150 matkustajaa mukanaan kuolemaan. Uutinen aiheutti ansaitusti huomiota, mutta samaan aikaan Välimerellä tapahtunut 400 pakolaisten hukkuminen ei aiheuttanut samanlaista kauhua. Sarjakuvataitelija Fabien Toulméa tämä jäi häiritsemään. Miksi uutinen 400 ihmisen hukkumisesta ohitetaan olan kohautuksella, mutta uutista lentoturmasta ei? Johtuuko se siitä, että meidän on helpompi kuvitella itsemme tuon tuomitun lentokoneen kyytiin, kuin siihen uppoavaan veneeseen Välimerellä? Tai ehkä pakolaisia vain on niin paljon, että he väistämättä muuttuvat yleistettäväksi massaksi, joiden yksilöllisyydestä ei enää saa otetta?
Toulmé haluaa löytää yksilön tilastojen takaa ja niinpä hän etsii haastateltavakseen Hakimin, Syyriasta kotoisin olevan pakolaisen, joka elää nykyään Etelä-Ranskassa. Hakim (jonka nimi on muutettu hänen Syyriassa asuvan perheensä turvaksi) eli mukavaa elämää ennen sotaa. Vaikka Syyria oli ja on diktatuuri, jossa ei omia mielipiteitään kannata huudella, oli siellä kuitenkin ennen mahdollista rakentaa omannäköinen elämä. Nuorella Hakimilla oli elämä pedattuna ennen arabikevättä: lämmin ja välittävä suku, hänen perustamansa taimistoyritys oli alkanut menestymään ja uusi asuntokin oli juuri ostettu. Kaikki oli valmiina suurta askelta eli avioliittoa ja perheen perustamista varten.
Sitten tapahtuu käsittämätön. Se mitä pitää turvattuna ja normaalina ei yhtäkkiä enää olekaan sitä. Protestit ja arabikevään alkuinnostus ei johdakaan yhteiskunnan muutoksiin, vaan valtion silmittömään väkivaltaan omia kansalaisia kohtaan. Myös Hakim saa osansa hallinnon mielivallasta. Matka työpaikalta kotiin johtaa pidätykseen ja viikkokausien vankeuteen ja epätietoisuuteen. Pahempaa on luvassa kun myös pikkuveli pidätetään ja kenties myös tapetaan. Perheen päätös on vaikea, mutta Hakimin on paras lähteä ennen kuin hänkin häviää lopullisesti väkivaltakoneiston syövereihin.
Omalla tavallaan pakolaisena olo ei kuitenkaan ole sen helpompaa. Tässä ensimmäisessä osassa Hakin muuttaa Libanonista Jordaniaan ja sieltä Turkkiin, mutta toimeentulon järjestäminen on helpommin sanottu kuin tehty. Siinä missä Libanonista on mahdotonta löytää yhtään minkäänlaista työtä, Jordaniassa ilmapiiri kiristyy kun pakolaisten määrä kasvaa ja heidän koetaan vievän paikallisten työt. Monille työnantajille pakolaisten hätä on mahdollisuus hyötyä: onhan tarjolla loputtomasti ihmisiä, jotka suostuvat työskentelemään melkein hintaan mihin hyvänsä. Myös Hakim saa huomata miten ihmisten ystävällisyys ei ehkä aina olekaan ihan sitä miltä näyttää. Toisaalta hän löytää matkan varrelta myös oikeaa sydämellisyyttä ja jopa rakkauden.
Sarjakuva antaa todella hyvän kuvan pakolaisten kokemista haasteista ja Toulmén kerronta ja piirrosjälki ovat kumpikin miellyttävän selkeää. Vaikka usein ihailenkin loputtoman yksityiskohtaisia ja taidokkaasti piirrettyjä sarjakuvia, niin journalistisiin sarjakuviin sopii mielestäni paremmin tällainen selkeämpi lähestymistapa. Teos tuo kerronnaltaan kovasti mieleen Guy Delislen ja Riad Sattoufin sarjakuvat, jotka niin ikään ammentavat todellisesta elämästä.
Tästä ensimmäisestä osasta onkin vaikeaa löytää varsinaista moitittavaa paitsi ehkä sen miten Toulmé tuo itsensä kerronnassa voimakkaasti esiin haastattelijana. Ainakin tässä ensimmäisessä osassa hänen roolinsa tuntuu hieman turhalta. Lukijan ei ole erityisen oleellista tietää, miten eri haastattelutapaamiset Hakimin kanssa oikein järjestettiin, varsinkin kun niihin ei liity mitään sen kummempaa dramatiikkaa. Tosin, voihan tietysti olla, että Toulmén ja Hakimin haastattelusuhde kehittyy ajan myötä ystävyydeksi ja Toulmé on sen vuoksi ottanut itsensä osaksi kerrontaa. Joka tapauksessa sarjakuvalle on luvassa jatkoa vielä kahden osan verran, joten tulee olemaan mielenkiintoista nähdä miten Hakimin tarina tästä kehittyy.
Hakim’s Odyssey on mielenkiintoinen ja taidolla kerrottu tarina, joka muistuttaa miten raskas prosessi pakolaisuus lopulta on. Se, että pääsee turvaan, on vasta ensimmäinen lukemattomista askelista.
