Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Näkyy Timo K. Mukkakin jo 1965 antaneen kuolemantuomion romaanille kirjeessään Anneli Pukemalle: ”romaanikirjallisuus, sitä mitä se on, on mielestäni aikansa elänyttä”. Kuten niin moni ennen ja jälkeen. Hannu Salama (s. 1936) on ollut sitä mieltä Juhannustansseista alkaen – ja vahvasti.
Niinpä Salamaa on luettava väläyksittäin. Hakemisen riemun täsmennys, kirjan nimen jälkiosa ”luistelmia” on oiva: sitä mennään sinne ja tänne vähemmän johdonmukaisesti niin, ettei kirja takuulla romaania muistuttaisi. Elämän opetuslapsilla I-IV Salama heitti hyvästit romaanimuodolle, tuolle 1800-luvulla syntyneelle alun ja lopun sisältävälle kerronnalle, ja tässä viimeisessään elämä sirpaloituu täysin, eikä romaanin kaaresta tietoakaan.
Lukijalle jos kirjan eläjillekin aika vaivalloiseksi käy annetuilla elämän paloilla pelaaminen.
Silti ja sen takia Hakemisen riemussa on poweria! Sanoissa voimaa, näkökulmissa luettavaa. Vaikka ärsyttää, niin myös riemastuttaa! Koko ajan lukiessa saa olla varpaillaan, että minnehän sitä seuraavaksi mennään: Kouvolaanko vai Antiokiaan, luolaan naiskentelemaan vai humaltuvan Miriamin, Jesubiuksen äidin, juttusille, Tampereelle vai Kapikseen eli Kapernaumiin.
Tuttuja ovat tavallaan Salaman tarinat menneiltä vuosilta Harri Salmisineen ja henkilöhistorioineen (ne kaksi luokkaa oppikoulua, uskova tyttöystävä, kansanopisto, elättävä lakivaimo…) ja yhteiskunnallisine sanomineen. Mutta kirjailijan kieli uusiutuu sopivasti ajan tasalla pysyen, verbaalista melomiskykyä nokko. Se viehättää ja mukaansa imaisee liki väkisin.
Kirjan sisällön kertominen kaverille tai mahdollisille uusille lukijoille onkin sitten työläämpää ja toivotontakin, koska pauloitettavaa on niin paljon.
Tästä Hakemisen riemusta rohkeasti leikaten sanon näin: Hannu S kirjoittaa viidennen evankeliumin Jesubiuksesta, Miriamista ja Jehosefista, koska haluaa täyttää ne kohdat J:n perheestä ja elämästä, jotka nelikko MMLJ jätti omista kertomuksistaan pois. Itse pää-Jahvetinkin pakeilla päästään pistäytymään.
Kaikki on kirjoitettavissa – siinä Salaman sanoma.
”Rättipäitten, ryssien, mulliturpien ja mutakuonojen kanssa hän kyllä tulee tämän päivän maailmassa pärjäämään.”
Tuota sopii silti vahvasti epäillä.