Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
André Swanströmin uutuuskirjasta Hakaristin ritarit syntyi pieni kohu, joka kiinnitti huomioni. Minulle oli itsestään selvää, että jos liittyy Natsi-Saksan SS-joukkoihin, on natsi. Mutta Hesarin artikkelin aiheuttama reaktio selvästi osoittaa, ettei se kaikille ollut selvää.
Kirjan punainen lanka on Mauno Jokipiin klassikoksi muodostuneen suomalaisista SS-vapaaehtoisista kertovan Panttipataljoona (1968) -kirjan väittämien dekonstruktio. Jokipiin kirjassa SS-vapaaehtoiset esitetään puhtaina isänmaallisina nuorukaisina, jotka uhrasivat itsensä pelastaakseen Suomen, eivätkä lähteneet hupsuttelemaan natsien kanssa
Saadakseen tukea väittämälleen, että SS-vapaaehtoiset olivat natseja, Swanströn hyödyntää SS:n omia rekrytointiasiakirjoja, SS-vapaaehtoisten päiväkirjoja, lehtiartikkeleita ja muita virallisia asiakirjoja. Näistä aineksista muodostuu synkkä kuva, jossa fasistinen IKL-järjestö onnistui kaappaamaan Suomen hallituksen salaiseksi laatiman SS-vapaaehtoissotilaitten rekrytoinnin ja kouluttamaan itsestään taistelukelpoisen natsieliittijoukon. Oli vain suuri historiallinen onni, että Suomen hallitus tajusi SS-vapaaehtoisten antidemokraattiset tavoitteet ajoissa ja riisui kotiin palaavat joukot aseista sekä hajautti heidät.
Vaikka tiesin SS:n olevan okkultismiin ja hämäräperäiseen antikristilliseen teismiin taipuva, en tiennyt, että suurin osa näistä suomalaisista SS-vapaaehtoisista kuului herätysliikkeisiin. Kirja paljastaa, että körttiläiset ja lestadiolaiset olivat yliedustettuina suomalaisten SS-vapaaehtoisten ja fasistisen IKL-järjestön riveissä.
Kirjailijan mukaan suomalainen herätysliike ei ollut kansallissosialistinen, vaan natseja tuettiin, koska kommunismia vihattiin enemmän. Tämä kommunismiviha yhdistettyjä fundamentalistikristillisyyteen loi herännäisissä ”päämäärä pyhittää keinot”-mentaliteetin, jossa kaikkia natsien hirmutekoja ja -sanoja katsottiin läpi sormien.
IKL:ään ja myöhemmin SS-joukkoihin liittyneet herännäiset olivat suurimmaksi osaksi vakaumuksellisia kansallissosialisteja, jotka vihasivat juutalaisia, demokratiaa ja ihmisoikeuksia. IKL:n omissa julistuksissa todettiin, että Suomen tuleva diktaattori vastaisi ainoastaan Jumalalle.
Tässä onkin mielenkiintoinen pesäero saksalaisiin natseihin. NSDAP-puolueelle Jumala oli vain abstrakti hahmo, joka voi kuulua mihin tahansa uskontoon, mutta se ei ole niin merkityksellinen kuin puolueen ja valtion ylin johtaja Adolf Hitler. Monissa SS-vapaaehtoisten päiväkirjoissa ilmeneekin kriittisyyttä SS:n kirkkovastaisuutta ja Hitler-fanaattisuutta kohtaan. Mutta käytännössä IKL:llä ja NSDAP:lla ei ollut mitään eroa. Tämä näkyy jo siinä, että vapaaehtoisten päiväkirjoissa kerrotaan juutalaisten massamurhista kritittömästi kuin se “kuuluisi asiaan” ja jopa vihjaillaan osallisuudesta niihin.
Körttiläisten natsimyönteisyys ilmeni erityisesti Hengellisessä herätyslehdessä, jossa vuoden 1941 numerossa ylistettiin Adolf Hitlerin Taisteluni-manifestia. Mielenkiintoisesti kyseisessä kirja-arviossa haukuttiin Hitlerin vastustajia mustamaalaajiksi ja väärinymmärtäjiksi, kun eivät pitäneet valtakunnanjohtajan kirjasta ja ajatuksista. Olen lukenut Taisteluni ja se on ensimmäisistä sivuistaan lähtien äärimmäisen harhaista vaahtoamista juutalaisia vastaan.
Joko 1940-luvun körttiläiset toimittajat olivat kaksinaamaisia valehtelijoita tai sitten he olivat niin rasistisia, etteivät edes huomanneet kirjassa olevaa juutalaisvihaa ja avointa selostusta siitä kaikesta, mitä lopulta diktaattori tekikin.
Suurin kritiikkini tätä kirjaa kohtaa onkin, että Swanström ei lähde pohtimaan, miksi herännäiset olivat niin kovia natseja. Oliko heidän teologiassaan jokin radikalisoiva tekijä? Antikommunismi itsessään ei vielä tee kenestäkään natsia tai edes sympatisoijaa, joten se ei voi olla ainoa selitys.
André Swanströmin Hakaristin ritarit on loistava kirja, jossa rakennetaan hitaasti, mutta varmasti todistusaineistoa SS-vapaaehtoisia vastaan. Kirjassa piirtyy vakuuttavasti kuva vakaumuksellisista natseista, jotka eivät vain liittyneet SS:ään auttaakseen Suomea puolustautumaan Neuvostoliittoa vastaan, vaan kumotakseen maamme demokratian.
Teksti on niin hyvin kirjoitettu, että ahmin tämän kirjan todella nopeasti, vaikka se on melkein 500 sivua pitkä. Kannattaa lukea, jos haluaa päivittää tietonsa suomalaisten historiallisesta flirttailusta pimeyden kanssa.