Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Pakko sanoa, että tartuin tähän kirjaan hieman skeptisenä. Kotimaista arkiproosaa ilmeisesti, jaksaako sitä? Mutta kuten niin usein käy, tälläkin kertaa ennakkoluulot osoittautuivat vääriksi. Kirja piti otteessaan alusta loppuun.
Karoliina on avioeron kokenut autoliikkeen sihteeri; hänellä on 15-vuotias Lumi-tytär, joka viettää aikaa vuorotellen kummankin vanhempansa luona. Karoliinan ja Lumin yhteinen kaksio alkaa kuitenkin tuntua ahtaalta, ja Karoliina huomaa entistä useammin toivovansa omaa huonetta eikä vain olohuonetta, jossa hänen sänkynsä toimittaa sohvan virkaa. Tuumasta toimeen siis: hän laittaa asuntonsa myyntiin ja ostaa uuden, josta on tuleva unelmien koti keittiöremontteineen kaikkineen.
Mutta toisin käy. Entinen asunto ei menekään kaupaksi ja päälle päätteeksi Karoliina jää työttömäksi. Avaamattomia kirjekuoria alkaa uhkaavasti kerääntyä, kun pitäisi maksaa molempien asuntojen vastikkeet, lainojen lyhennykset, netti, puhelin ja sähkö, ja sen keittiöremontin tekijätkin karhuavat pimeästi maksettavia palkkojaan. Karoliina joutuu kipeästi tutustumaan köyhän elämään. Miltä tuntuu, kun tili onkin miinuksella? Miltä tuntuu kaupassa, kun pankkikortilla ei olekaan katetta ostoksiin? Arvaahan sen:
”Luulisi, että kun häpeää koko ajan ja kun hävettävää tulee koko ajan lisää, tunne saavuttaisi jonkinlaisen lakipisteen. Että häpeä ihmisen sisällä täyttyisi niin täyteen, että se kapseloituisi. Mutta niin ei käy. Häpeä leviää hiukkasiksi pitkin kehoa ja mieltä ja jokaista sopukkaa ja solua ja sitä mahtuu koko ajan lisää.”
Ja lopulta Karoliina joutuu turvautumaan siihen kaikista ikävimpään vaihtoehtoon: pikavippeihin. Kun painaa yhtä nappia ja jättää pienellä kirjoitetun tekstin lukematta, vilahtaa tilille hetkeksi 2000 euroa. Sen avulla saa vähäksi aikaa sammutettua muutaman tulipalon, kuten Karoliina ajattelee, mutta vain vähäksi aikaa. Kas siitähän alkaa tuhoisa kierre: uutta lainaa vanhan maksamiseksi, velkaa velan päälle.
Annamari Marttinen on kuitenkin onnistunut kuvaamaan Karoliinan kierteen hyvin uskottavasti ja eläytyen, niin ettei lukija juurikaan voi ylimielisenä tuomita ja arvostella häntä. Pahaenteinen häpeän tunne kasvaa taidokkaasti läpi kirjan ja eskaloituu lopulta synkiksi itsemurha-ajatuksiksi. ”Halusin paeta. Samalla tavalla kuin ihmiset hyppivät WTC:n tornien ylimmistä kerroksista vaikka tiesivät, etteivät ole lintuja”, Karoliina miettii tuskissaan. – Mutta samalla tekstistä huokuu kauniisti hänen syvä rakkautensa tyttäreen. Lumi on äidilleen kaikki kaikessa, ja se käy romaanista ilmi liioittelematta ja ilman ylisanoja.
Oikein hyvä ja uskottava kirja siis, ja tarjoaa varmastikin paitsi lohduttavaa vertaistukea saman kokeneille myös hyvän ja mieleenjäävän lukuelämyksen.
