Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Ville Vuorela edustaa Suomen ensimmäistä nörttisukupolvea. Toisin kuin kustantaja takakannessa kehuu, Vuorela ei edusta kirjassaan koko sukupolveaan, mutta kertoo kuitenkin oman tarinansa siitä, millaista oli olla nörtti koulussa ja millaista on ollut olla nörtti töissä. Tuloksena on sekava kokoelma vaahtoamista koululaitoksesta, yhteiskunnan sosiaalisista rakenteista, nörttiydestä ja työelämästä, etenkin pelialalla.
Kirjasta puuttuu punainen lanka. Se on kuin esseekokoelma, joka hyppii vallattomasti aiheesta toiseen, tai pamfletti, joka lyö tiskiin anekdoottia toisensa perään. Eipä se minua haitannut: anekdootit olivat mielenkiintoisia ja Vuorelalla on värikkäitä, hyvin esitettyjä näkemyksiä asioista. En ole – todellakaan – joka asiasta samaa mieltä, mutta kiinnostavia ajatuksia, silti.
Kirjan kohdeyleisö ei myöskään ole ihan selvä juttu, mutta näin äkkiseltään suosittelisin sitä toisaalta peruskoulussa vääryyttä kärsineille nörteille, toisaalta opettajille ja sosiaalityöntekijöille. Jälkimmäisille ihan vain varoittavana esimerkkinä ja muistutuksena, että tällaistäkin on, eikä se välttämättä ole häiriköintiä, vaikka sen niinkin voi tulkita. Poikkeusyksilöiden tasapäistäminen samaan muottiin muiden kanssa saa myös Vuorelalta kyytiä ja peruskoululaitos muutenkin aika kipakkaa kritiikkiä.
Värikäs kirja, sen voi ainakin sanoa.
