Habibi, ”rakas”, kertoo kahdesta lapsiorjasta, Dodolasta ja Zamista jossain islamin vaikutusalueella jonain modernina aikana. Lapset karkaavat orjamarkkinoilta ja asuvat jonkin aikaa autiomaahan kariutuneessa laivanhylyssä. Koettelemukset heittävät heidät erilleen, mutta kumpikin kaipaa takaisin toisen luo. Dodolan iltaisin kertomat tarinat lomittuvat kummankin elämään vertauskuvallisella tavalla.
Kirja on ulkonäöltäänkin kuin islamilaisen kulttuuripiirin pikkutarkan koristeellisesta seinästä reväisty. Kuvat vilisevät yksityiskohtia. Orjuus ja riistoteollisuus, haaremit ja slummit, juutalaisuuden ja islamin yhteiset kertomukset kietoutuvat paikoin hallusinatoriseksi, monipolviseksi tarinaksi.
Parasta kirjassa on islamin kulttuurilla leikittelevä kuvailottelu. Huonointa puolestaan ovat muutamat rasvaiset, hekumoivat seksikohtaukset, joille ei oikein löydy tarinankerronnallista oikeutusta. Suosittelen kuitenkin kaikille, jotka haluavat kartoittaa aivan toisenlaista kulttuurikokonaisuutta.
(Arvostelu perustuu englanninkieliseen alkuteokseen. Kirja on ilmestynyt myös suomeksi Ida Takalan suomennoksena.)