Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Jostain syystä minua ovat aina kiehtoneet muistelmat, joissa aikuiset lapset muistelevat lapsuuttaan, joka ei ole ollut mikään läpeensä onnellinen. Aiheesta kirjoitettuja kirjoja piisaa ja niitä ilmestyy tasaisin väliajoin.
Haavoittunut sydämeni on Daniel Bergmanin sydän, avoin tilitys, miltä tuntui kasvaa lapsena perheessä, jossa isä oli tunnettu elokuvaohjaaja Ingmar Bergman ja äiti pianisti Käbi Laretei. Laretei oli Ingmarin vaimoista jo viides. Vanhemmat loivat vaan uraa ja lapsia varten oli lastenhoitajat. Silja (Pennanen) huolehti Danielista, kun tämä oli pieni, hoiti kuin omaa lastaan ja lähetti hänelle viestejä aina kuolemaansa asti. Daniel ei kuitenkaan muista häntä ja koki viestit kiusallisiksi.
Daniel kuvaa hyvin sitä, kuinka olisi halunnut viettää aikaa vanhempiensa kanssa, mutta siihen ei ollut mahdollisuutta. Isä Ingmar osasi kaikkea, vikitellä naisia ja siittää lapsia, mutta se varsinainen isänä olo ei sitten ollutkaan sillä listalla.
Kirja on kirjoitettu Daniel tilityksenä elämästään tyttärelleen. On otteita äitinsä Käbin päiväkirjoista ja isänsä muistelmista:
Lapsen syntymä tuo silti mukanaan näennäisen merkityksen tuulahduksen.
Ingmar Bergman koki itse huonon lapsuuden, eikä niin ollen saanut sellaista kunnon isämallia. Hän ei osannut sitä itsekään sitten luoda.
Daniel Bergmanista tuli myös elokuvaohjaaja. Hän avusti ensin isäänsä, sitten toimi kuvaajana, lopulta ohjaajana. Se elämä oli kuitenkin liikaa ja vuonna 2002 hän kouluttautui sairaanhoitajaksi. Daniel koki hoitotyön omakseen ja tyoskenteli sittemmin ensihoitajana.
Vaan sitten tulivat sairaudet; ensin sydänvika ja sitten MS-tauti, ja silloin hän päätti kirjoittaa kirjan ja omistaa sen tyttärelleen. Jotenkin tuli mieleen, että tässä poika osoittaa rakkauttaan lapselleen, on katkaissut suvun tunnekylmien isien ketjun.
Surullista on se aika, jolloin Daniel asuu yksin, on yksinäinen ja sairas. Miettii kaikkea, sitäkin miten ei ole oikein väleissä lapsen äidin kanssa, mutta miten onnekas on, kun hänellä on kuitenkin lapsi.
Tämä kirja on hyvin kerrottu tarina siitä, miten lapsuuden traumat vaikuttavat koko elämään. Miten niistä voi selviytyä ja kuinka toteuttaa omaa elämäänsä. Se on niin avoimen herkkää tilitystä, että lukija tempautuu mukaan ihan väkisin.
