Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Kauppamatkustajan auto rikkoutuu pikkukylässä, ja vaikka hänen olisikin vielä mahdollista päästä junalla kotiin, päättää hän yöpyä kylässä. Yllättäen hän saa majapaikan eläkeläistuomarin luota, jossa on juuri alkamassa illanvietto vanhojen työtoverusten kesken. Paikalle saapuvat vielä entinen syyttäjä, entinen puolustusasianajaja ja – pyöveli. Leikkinä alkava tekaistu oikeudenkäynti kauppamatkustajaa vastaan uhkaa illan pimetessä ja viinipullojen huvetessa karata pahemman kerran käsistä. Syyttömäksi itseään luullut kauppamatkustaja viekoitellaan uskomaan, että hän on mitä paatunein ja kylmäverisin murhaaja. Humaltuneet mielet lietsovat toisensa hurjaan laukkaan.
Haaveri on jännittävä romaani ei vain tarinansa, vaan myös muotonsa puolesta. Se jakautuu kahteen osaan, joista ensimmäinen – vain muutamia sivuja pitkä – keskittyy kirjailijan pohdintaan siitä, voiko enää mitään edes kirjoittaa, jos ei halua paljastaa sisintään. Onko olemassa ”vain tarinoita”? Tähän avaukseen peilaten jälkiosan omatunto- ja syyllisyystematiikka muuttuu vielä entistä kiehtovammaksi.
Sveitsiläinen Friedrich Dürrenmatt (1921–1990) oli minulle entuudestaan täysin tuntematon kirjoittaja. Kirjan takakansi tituleeraa Dürrenmattia maailmankuuluksi näytelmäkirjailijaksi, ja tietty näyttämöllisyys paistaa myös Haaverin sivuilta. Tapahtumapaikka on hyvin pelkistetty, oikeastaan kaikki merkittävä tapahtuu päivällispöydässä tai sen välittömässä läheisyydessä. Myöskään henkilöiden sisäisiä tuntoja ei mietitä kovinkaan paljon, kun kaikki tarpeellinen lausutaan dialogissa. Haaverin lukee nopeasti, mutta jotain enemmän se jättää mieleen muhimaan. Hieno kirja. Suosittelen.
