Vuoden kaunein kirja! Haavemaa on upea satukirja, jonka kuvitus on todella viehättävää. Kirja on kuin 1920-luvulla kirjoitettu, niin tekstin kuin kuvituksenkin puolesta. Kirja kertoo orpotyttö Aanasta, joka on menettänyt vanhempansa. Nyt tyttö itse makaa hyytävänä marraskuuna sairaana vuoteessaan Oili-tätinsä hoidettavana.
Oili-täti tuo Aanalle kauniin päiväkirjan, johon Aana alkaa kirjoittaa tarinaa Haavemaasta, jossa aurinko paistaa aina, kaikki ovat terveitä ja pienten tyttöjen kaikki haaveet toteutuvat. Haavemaassa Aana saa Helmikartanon, nukkepuodista seitsemän kaunista nukkea, leivoksia, koiranpennun, prinsessajuhlat parhaan ystävän kanssa…
Samaan aikaan tekstisivujen alareunan mustavalkoinen kuvitus kertoo, mitä Haavemaan ulkopuolella tapahtuu. Yksinkertaisen tyylikästä. Tarina on surullinen, vaikka loppu onkin tavallaan onnellinen, kun Aana pääsee lopulta kaipaamiensa vanhempien luokse. Kannattaa varautua keskustelemaan lapsen kanssa menetyksistä, kuolemasta ja surusta.
Kirjan asetelma on ylipäätään jotenkin herttaisen vanhanaikainen. Kaunista jälkeä. Toivottavasti Enna Airik tekee vielä lisää kirjoja ja kuvituksia muiden kirjoihin, näin kaunista kuvitusta katselisi mielellään lisää.