Naisten etsivätoimisto nro 1:stä kertovat kirjat ovat ehtineet jo kahdenteentoista osaan. Tällä kertaa mma Ramotswe, etsivätoimiston perustaja ja nainen, jolla on ”perinteinen ruumiinrakenne”, saa tutkittavakseen jutun, jossa pelokas herra Moeti tulee kertomaan karjalleen tehdystä julmasta tihuteosta: lehmiltä on yön aikana katkaistu jalat. Kaikki ei olekaan niin yksinkertaista kuin miltä näyttää, ei edes herra Moetin pelko. Mma Ramotswe joutuu tapansa mukaan turvautumaan useisiin keskusteluihin ja omaan ihmistuntemukseensa ennen kuin juttu selviää – vai selviääkö sittenkään?
Samaan aikaan toimiston apulaisetsivä, kenkiä rakastava mma Makutsi, on menossa naimisiin. Häistä muodostuu väkisinkin isot, koska mma Makutsin on vaikea päättää, ketä oikein kutsuttaisiin. Ja koska hänestä on kysymys, hääkengät näyttelevät myös omaa tärkeää osaansa tarinassa.
Naisten etsivätoimistosta kertovat kirjat ovat mielestäni viihdettä parhaimmillaan, eivät aivotonta massaa, vaan lempeän humoristisia kertomuksia ihmisluonnosta ja samalla Botswanan maasta, joka näyttäytyy näissä kirjoissa köyhänä mutta harmonisena ympäristönä. Päähenkilöiden hahmot on piirretty uskottavasti mutta hyväntahtoisesti.
Mma Ramotswen tutkimuksista on luotu myös tv-sarja, jota on nähty Suomessakin. Mahtaisikohan meillä menestyä McCall Smithin Edinburghiin sijoittuva The Sunday Philosophy Club -sarja?