Brittikirjailija Louise Rennisonin bestsellersarjan ensimmäinen osa ilmestyi englanniksi vuonna 2001 ja kahdeksas tänä vuonna. Päiväkirjaromaanit on suomennettu hyvään tahtiin, tämä seitsemäs on juuri ilmestynyt.
Päiväkirjalleen uskoutuva Georgia oli ensimmäisessä osassa 14-vuotias ja nyt ehkä vuotta vanhempi, joten perusympyrät ovat suunnilleen samat: sietämätön koulu, hävettävät vanhemmat, tyttökamut eli ässäjengi, poikahaaveet. Jutusta pääsee nopeasti jyvälle, niin että yhden kirjan lukeminen käy päinsä ilman edellisiä. Aivan varma en ole, onnistuuko kohderyhmältä yhden kirjan lukeminen ilman seuraavaa. Niin makeaan paikkaan tämänkin osan tarina jää.
Sarjan roolimallit ovat viattoman konservatiivisia, ja esimerkiksi ’lesbo’ on hyväntahtoinen säälisana. Kevyt ote kuuluu genreen. Rennison kirjoittaa kyllä oikeasti hauskasti. Minua Georgian päiväkirja nauratti monet kerrat, vaikka tämä yksi testerkirja aikuiselle riittääkin. Suomennus on hyvä, viis siitä että ’tuuletuskaappi’ lienee vetokaappi. Kirjailija ja suomentaja ovat luoneet monta uutta käsitettä ässäjengin sisäpiiritarpeisiin.
Rennison auttaa, jos lukeminen närästää. Jos nuori ei lue, antakaa hänelle Rennisonia. Ainakin tytöille. Tämän kirjan alussa kirjailija mainitsee – tosin pöyristyneenä -, että jokunen isäkin on lukenut Georgian seikkailuja.