Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Hester Hanna Ofelia Luodon sisällä elää neljä naista. Hester on se, joka yleensä hallitsee, mutta välillä vallan ottaa Hani, joka ei kanna huolta huomisesta, juhlii holtittomasti ja herää missä herää. Jos keskelle pääsee Ofelia, menee kaikki, siis ihan kaikki perunoiden kokoa myöden, oikein ja järjestykseen. Kaikki kolme pelkäävät Hanna P:tä, sillä Hanna P. on se synkkä yksinäisyys, liikkumaton hiljaisuus, mustuus. Hesterillä on dissosiatiivinen identiteettihäiriö, jossa persoonan eri osilla on jokaisella oma minäkokemus.
Tiina Laitila Kälvemarkin H2O tapaa Hesterin, kun tämä on puolalaisen isäpuolensa Jacekin kuolinvuoteella. Jacek tuli Hesterin elämään parikymmentä vuotta aiemmin, ja toi mukanaan viimein sellaisen turvallisen ja vakaan aikuissuhteen, jonka puutteesta Hester oli elämänsä 10 ensimmäistä elinvuotta kärsinyt. Epämääräisissä irtosuhteissa leijuvat vanhemmat ja suorastaan sadistinen psykiatri-isoäiti eivät tosiaankaan luo pienen lapsen kehitykselle otollista kasvuympäristöä. Mutta uudenvuodenaattona jokin repeää 11-vuotiaan Hesterin sisällä, ja sen uudenvuodenyön todellista kulkua hän yhä 20 vuotta myöhemmin yrittää tavoittaa.
H2O on parhaimmillaan kuvatessaan Hesterin eri persoonallisuuksien keskinäisiä suhteita, ja uudenvuodenyön tapahtumat monine kertojineen ja heidän kauttaan värittyneine painotuksineen tuovat kirjaan lähes dekkarinomaisia piirteitä. Totuus? Mikä se on? Miten se määritellään, miten se muistetaan, mitä muistoja kielletään tai unohdetaan?
Yhtä hyvin Tiina Laitila Kälvemark ei onnistu miljöökuvauksessaan. H2O sijoittuu johonkin nykypäivästä jonkin matkaa lähitulevaisuuteen ulottuvaan aikaikkunaan. Ilmastonmuutos on tuonut jo mukanaan suuria sateita ja tulvia, ja vaikka ulkoiset tulvat luovat vertauskuvan Hesterin sisäiselle kamppailulle – hän saa parhaiten rauhan sukeltaessaan ja hengitystä pitkään pidättäessään – jokin tässä kaikessa ei oikein täsmää tai toimi. Erityisesti kuvaukset Hesterin lapsuudesta ja hänen vanhempiensa ja isoäitinsä tavoista eivät istu kuvittelemaani aikaan ollenkaan. (Ainoana kiinnekohtana on se, että tarinan on pakko sijoittua kokonaan paavi Johannes Paavali II:n kuoleman jälkeiseen aikaan. No, yleensä haluan tietää mahdollisimman tarkkaan, missä ajassa lukemissani teoksissa liikutaan, mikäli se teokselle on missään määrin merkityksellistä, joten tämä valitus saattaa johtua enimmäkseen vain minusta itsestäni.)
Kaikkiaan H2O on ihan lukemisen arvoinen romaani. Hesterin eri persoonien lukeminen on tehty helpoksi, ja kirja etenee muutenkin vaivattomasti ja kiinnostavasti. Olisivatko persoonat voineet olla vieläkin monimutkaisempia kuin nyt, on eri kysymys, mutta kaikkiaan Tiina Laitila Kälvemarkia voi hyvin mielin suositella.
