Mitä tulee Gulliverin retkistä mieleen? Varmaankin kuva Gulliverista makaamassa maassa, sidottuna köysillä. Matka kääpiöiden maahan, Lilliputiin, lienee teoksen tunnetuin osa. Toinen matka jättiläisten maahan seuraa perässä. Kirjan jälkimmäinen puolisko, matkat lentävään Laputan kaupunkiin ja älykkäiden hevosten, Houyhnhnmien maahan on vähemmän tunnettu – vaan suotta!
Kääpiöiden ja jättiläisten maat ovat eheitä, toimivia kokonaisuuksia, kolmas matka Laputaan taas kirjan selkeästi heikointa antia. Kirjan paras osa on kuitenkin mielestäni viimeinen matka. Aikaisemmat matkat ovat fantastisuudensa kätköissä terävää satiiria aikakauden oloista (vaikka niitä lastenkirjoinakin on luettu), mutta Houyhnhnmien maassa Jonathan Swiftin misantropia puhkeaa täyteen kukkaansa. Ihmisrotu ei saa armon hiventäkään, kun kaikin puolin ylempien Houyhnhnmien hyveitä ja ihmisten paheita vertaillaan.
Swift on terävä satiirikko ja oivallinen kirjailija. Suosittelen tutustumaan Gulliverin matkoihin kääpiöitä ja jättiläisiä perusteellisemmin.