Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Jotain erikoista käsissä: karjalankielinen haikukokoelma kuudellatoista tankarunolla höystettynä eli kogomus haikurunoloi, kniigas löydyy sežo kuuzitostu tankarunuo. Tekijä ei ole ensimmäistä kertaa asialla: jo kolmas Lauri Luukkozen ilmah piästetty tevos.
Kaiken takana on Karjalan Kielen Seura, joka on vuodesta 2005 ’ilmah piästäny’ kaikkiaan lähemmäs sata teosta karjalan kielellä; mukan on muiden muassa Juhani Ahon Raudutie, Tove Janssonin Muumi-kirjoja, Saarikoskea, Haanpäätä, myös arhijepiskoppu Leo on kirjoittanut useamman teoksen, viimeisimpänä tänä vuonna ilmestynyt Uvvet tuulet tullah – Luulen tuulen tulevan.
Että ymmärtääkö näistä Luukkosen haikurunoista mitä? Kun muutenkin runoissa ja etenkin puristetuissa haiku-/tankarunoissa on omat tulkintavaikeutensa – ja nyt kun vielä kaikki karjalankielisinä!
Otetaas malli:
Hiekkudorogal
kolme jämptistynytty
peldojänöidy.
Tutuntuntuisia sanoja: kolme peltojänistä hiekalla? Jämptistynytty = pelosta jähmettynyttä? Dorogal?
Jos välttämättä on varmistuttava noista kahdesta vieraammasta sanasta, niin apuun voimme ottaa karjalan kielen nettisanakirjan ja sieltä haun. Ja kas kas, sanat selkenevät: dorogal voisi olla vaikka tiellä, jossa kolme säikkyä peltojänistä, tai jotain sinne päin. Ajankulua kyllin. Mielenkiintoista, ehdottomasti.
Luukkosen haikuilussa on mukana ripaus nykyaikaakin:
Valličen pajon
tiedokonehes, avuan
butilkan piivuo.
Herkullista tarjoilua.
Näiden kimpussa mikä ei viihtyessä – vähän kuin chipsejä pussista napsisi ja pureskelisi. Miten tuon ilmaisisi vanhahtavammin, vähän arvokkaammin: vaikka jotta sointuvaa karjalan kieltä on ilo lukea – sydämeen käyviä, lämpöisiä palasia.