Stephen F. Cohen pyrkii käsittelemään Stalinin 24 vuotta kestäneen valtakauden aikaista terroria, mutta kirja ei kuitenkaan pysty luomaan mielestäni kuvaa kokonaisuudesta tavallisen neuvostokansalaisen silmin. Tuskin kukaan edes tietää paljonko kansalaisia lopulta katosi, arvio on 12–20 miljoonaa. Osa menehtyi, osa rehabilitoitiin, osa palasi jatkamaan elämäänsä usein kovinkin muuttuneena. Arkistot eivät vieläkään liene kokonaan avoimet ja osa tiedoista on tuhottu tai niitä on jo aikaisemmin vääristelty. Cohen on selvittänyt huolella poliittisia totuuksia ja varsinkin Hruštšovin toimintaa sekä Gorbatšovin mielipiteitä liennytyksen aikana; he saivat aikaan paljon omilla toimenpiteillään leiriltä vapautettavien hyväksi.
Sinällään kirja kertoo Cohenille läheisiksi tulleiden Neuvostoliitossa ja nyky-Venäjällä asuvien, ehkä kuuluisimpien (kulttuurihenkilöiden ja niin sanotun älymystön edustajien) vainottujen ja Gulagista selvinneiden kohtaloista sekä heidän jälkeläisistään. Kuvaukset ovat raadollisia, liikuttavia ja ilmeisen todenperäisiä. Kuitenkin jää odottamaan sitä ”tavallisen” karkoitetun paluuta takaisin elämään – sellaisesta tässä ei varsinaisesti kerrota. Mitä teki mies tai nainen, tavallinen, kunnollinen neuvostokansalainen, joka oli joutunut työleirille naapurin ilmiannon perusteella? Toivottavasti tästäkin vielä saadaan hyviä elämäkertoja suomeksi.
Lopuksi kirjailija puuttuu asiaan, johon täälläkin toivoisi reagoitavan. Venäjällä on nousemassa stalinismia ihaileva kansanosa, joka alkaa olla huolestuttavan suuri. Lisäksi osa tästä joukosta toimii varsin lähellä presidentti Putinia. Lisäksi on kuulunut väitteitä, että poliittisin perustein, ilman todisteita rikoksesta tai valtiota vastaan suunnatuista toimista, vangittuja olisi jälleen useissa Venäjän vankiloissa surkeissa oloissa. Voi vain toivoa, ettei historia toista itseään.
Kirja edellyttää lukijaltaan ainakin tiettyä Neuvostoliiton historian perustuntemusta, jotta sävyt välittyvät oikein. Suosittelen kuitenkin kaikille asiasta kiinnostuneille, vaikka tämä ei lajissaan ehkä aivan kattavinta antia olisikaan.