Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Mohammed El-Gharanilla on epämiellyttävä kunnia olla historiankirjoissa yksi nuorimmista Guantanamo Bayn vankileirin vangeista. EL-Gharani päätyi leirille vain 14-vuotiaana, pian kaksoistorni-iskun jälkeen ja kesti peräti kahdeksan vuotta ennen kuin hänet todettiin syyttömäksi. Mahdollisuutta lakimieheen ei ollut ja usein toistuvan kidutuksen tehtävänä ei suinkaan ollut totuuden esiin kaivaminen, vaan saada vanki kertomaan se mitä haluttiin.
Sarjakuva Guantanamo Kid kertoo kuinka El-Gharani päätyi tälle pahamaineiselle leirille, kuinka hän jatkuvasti kapinoi leirin mielivaltaa ja väkivaltaa vastaan ja kuinka hänen vapautumisensa tuli vihdoin mahdolliseksi. Mikään onnellinen tarina ei siis ole kyseessä, ei edes lopputulokseltaan, sillä El-Gharani on Guantanamon jälkeen merkitty mies, jota ei toivoteta tervetulleeksi enää missään.
Lukijalle El-Gharanin kärsimykset ovat suhteellisen käsittämätöntä seurattavaa, sillä syytteet häntä vastaan olivat niin heppoiset, että ne eivät kestäisi päivänvaloa missään oikeussalissa (niin kuin eivät sitten kestäneetkään). Tarkalleen ottaen El-Gharania syytettiin muiden muassa kuulumisesta Lontoossa vuonna 1993 majailleeseen terroristisoluun. Syytteessä oli vain sellainen pieni ongelma, että tuolloin Al-Gharani oli vain 6-vuotias ja asui sitä paitsi Saudi-Arabiassa. Kukaan ei vain missään vaiheessa vaivautunut tiedustelemaan Al-Gharanin syntymätodistusta hänen kotimaastaan, josta hänen ikänsä olisi näkynyt. Kukaan ei myöskään kyseenalaistanut tämän syytöksen alkuperää, joka oli saatu kidutetulta vankitoverilta.
Synkkyydestä huolimatta sarjakuva saa ajoittain jopa humoristisia sävyjä, sillä El-Gharanin uppiniskainen ja pottuileva luonne ei anna periksi missään vaiheessa ja koko systeemi saa kyllä kuulla kunniansa yhteen jos toiseenkin kertaan. Sarjakuvan aavistuksen pilapiirrosmainen tyyli korostaa vielä tätä humoristista vaikutelmaa.
Sarjakuvan ovat tehneet journalisti ja tutkija Jérôme Tubiana sekä sarjakuvataiteilija Alexandre Franc. Sarjakuvaa tehdessä Tubiana on käyttänyt runsaasti lähteitä, jotka kaikki löytyvät kirjan lopusta liiteosiosta. Kirjan lopusta löytyy myös epilogi, jossa Tubiana kertoo El-Gharanin elämän myöhemmistä vaiheista.
Guantanamo Kid on ajatuksia herättävä, ja ikävä kyllä, vieläkin ajankohtainen sarjakuva. El-Gharanin tarinaan nivoutuu nippu ihmisoikeuskysymyksiä alkaen rasismista aina kidutukseen ja sen oikeutukseen (joka ainakin tämän sarjakuvan perusteella on vieläpä ilmeisen tehoton tiedonhankintakeino). Tarina päättyy Tsadiin, maahan johon El-Gharani vankileirin jälkeen ”karkotetaan”. Nuori mies ei ole eläessään kyseisessä maassa käynyt mutta hänen sukunsa on sieltä kotoisin ja siellä hänen on pysyttävä loppu elämänsä, halusi tai ei.
Guantanamo Kid on lyhyesti sanottuna kafkamainen painajainen terrorismin vastaisen sodan rattaistoon pudonneesta ihmisestä. ”Hilpeää” sarjakuvaa voi suositella, jos nyt ei hyvänmielen kirjana, niin ainakin hyvin opettavaisena kokemuksena.
