Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Eipä liene montaakaan länsimaista satujen lukijaa tai kuuntelijaa, jolla Grimmin veljesten kansantarujen pohjalta muokkaamat sadut olisivat menneet täysin ohi silmien tai korvien; niin kuuluisia satuja nuo veljesten 1800-luvulla julkaisemat kokoelmat sisältävät. Vai muistatko sinä sadun Tuhkimosta tai Punahilkasta, osaatko ulkoa sadun Lumikista tai Prinsessa Ruususesta, oletko joskus jännittänyt, mitä tuleman pitää, Hannun ja Kertun maistellessa piparkakkutalon makeaa kattoa?
Veljesten keräämät yli kaksisataa tarinaa sisältävät myös paljon eläinkuntaan sijoittuvia satuja, joissa ihmiset saavat korkeintaan sivuosia ja esiintyvät useimmiten huonossa valossa. Nämä monesti opettavaiset tarinat pyrkivät hyvä-paha -asetelmallaan tarjoilemaan opetuksia esimerkiksi uskollisuudesta ja petturuudesta tai ystävyyden merkityksestä. Toisaalta ne kuvaavat usein myös kilpailutilanteita, joissa yksinkertaisesti oveluus palkitaan voimakkuuden jäädessä nuolemaan näppejään. Eläinten käyttäytyminen ja suhteet tulevat niin ikään tarkasti kuvatuksi.
Nyt käsillä oleva teos kokoaa kansiensa väliin nimensä mukaisesti eläinsatuja. Kokoelman yksitoista satua olivat valtaosin minulle ennestään tuntemattomia, joskin mahtui mukaan jokunen tuttukin. Vaikka Grimmin sadut nykypäivänä ovatkin tunnetusti hyväksyttyä lastenkirjallisuutta, eikä niiden alkuperäisestä raakuudesta ole oikeastaan tietoakaan, herätti esimerkiksi suden vatsan auki leikkaaminen kohta neljävuotiaassa kuuntelijassa melko paljon kummastusta. Hän taisi muutenkin olla hiukan nuori ymmärtämään satujen sanomia, mutta luimme kuitenkin kokoelman kokonaisuudessaan, kun hän päivä toisensa perään pyysi uutta satua.
Suosittelen. Klassikkosadut ovat aina hyvää vaihtelua ja itselle tuttuja tarinoita on erityisen mukava jakaa nuoremman sukupolven kanssa. Minussa tämä kirja herätti innostuksen lähteä poikani kanssa tutkimaan Grimmin satuja laajemmallakin skaalalla.
