Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Grass on niitä teoksia, jotka onnistuvat jättämään lukijansa aika lailla tyystin sanattomaksi, mikä on tietysti hieman ongelmallista arvostelijan kannalta, mutta yritetään silti. Ensimmäinen ajatukseni sarjakuvan luettuani oli kysymys, miten ihmeessä kukaan voi selvitä tällaisista tapahtumista järjissään?
Kyseiset tapahtumat sijoittuvat vuosikymmenien taakse toisen maailmansodan aikaan, jolloin kymmeniä tuhansia korealaisnaisia pakotettiin japanilaisvalloittajien taholta seksiorjuuteen. Lee Ok-Sun oli yksi näistä lukemattomista ”lohtunaisista”, jotka yhä tänäkin päivänä vaativat oikeutta kokemistaan vääryyksistä. Grass on kertomus paitsi Ok-Sunin kokemuksista niin myös siitä, kuinka Keum Suk Gendry-Kim tutustui Ok-Suniin ja alkoi selvittämään tämän menneisyyttä.
Kertomus alkaa Ok-Sunin lapsuudesta, joka jo sekin alkoi onnettomien tähtien alla. Piinallisen köyhä korealaisperhe pystyi hädin tuskin ruokkimaan lapsensa, ja Ok-Sun jouduttiinkin jo nuorella iällä myymään palvelijaksi vieraaseen perheeseen.
Ollessaan 15-vuotias, eli vuonna 1942, nuoren naisen onni loppui lopullisesti. Hänet kaapattiin muiden paikallisten tyttöjen kanssa, ja kuljetettiin junalla Kiinaan Mantšuriaan, joka oli tuolloin japanilaisten hallussa. Raa’at raiskaukset ja seksiorjuus kestivät sodan loppuun saakka ja niiden kylkiäisenä tuli syfilis, joka varmisti että Ok-Sun ei voisi enää koskaan saada omia lapsia. Ikään kuin tässä ei olisi kaikki, Ok-Sunin sodanjälkeinen elämä Kiinassa oli sekin väkivallan ja hylkäämisen leimaamaa. Takaisin Etelä-Koreaan Ok-Sun pääsi vasta vuosikymmeniä myöhemmin vuonna 1996 kun SBS:n televisio-ohjelma Tracking Events and People toi hänet takaisin maahan.
Joku voi kenties ihmetellä, miksi tässä kesti niinkin kauan. Paljastamatta Ok-Sunin tarinasta kaikkia käänteitä sanon kuitenkin sen verran, että Ok-Sun jo nuorena arveli, että sukunsa ei kaipaa takaisin raiskattua naista. Valitettavasti Ok-Sun saa vanhuksena todeta olleensa aivan oikeassa, häväistyn naisen leima ei hälvene vuosikymmenien jälkeenkään.
Tässä mielessä Grass ei oikeastaan kerro pelkästään yhdestä ihmisestä, se kertoo myös laajemmin sodan vaikutuksista, jotka kestävät kauemmin kuin moni kuvitteleekaan. Tuntuu erikoiselta ajatella, että monille toinen maailmansota on jo kaukaista historiaa samalla, kun yhä vieläkin on elossa ihmisiä, joiden nykyisyyteen sodan tapahtumat vaikuttavat hyvin voimakkaasti.
Sarjakuvan nimi on muuten oikein osuva. Ok-Sun on todellakin kuin ruohonkorsi; tallottu yli kerta toisena jälkeen, mutta musertunut ei koskaan. Sarjakuvan nykyaikaan sijoittuvat osiot ovat silmiä avaavaa luettavaa siinä mielessä, että kaikesta tapahtuneesta huolimatta Ok-Sun on kuitenkin onnistunut säilyttämään huumorintajunsa ja henkisen vireytensä.
Aiheestaan johtuen Grass voisi olla todella raskasta tai paatoksellista luettavaa, mutta Keum Suk onnistuu kertomaan tarinan tyylikkäästi, ikään kuin hieman etäältä katsoen. Mitä tulee sarjakuvan visuaaliseen puoleen, Keum Sukin sivellintyöskentely on välillä herkkää, välillä suorastaan rujoa, kun tunnelma sitä vaatii; tyylittely toimii pääosin mainiosti. Siitä huolimatta tämän sarjakuvan vahvuudet ovat ennen kaikkea vahvassa kerronnassa, Ok-Sunin elämän kipupisteet loihditaan koskettavasti ja taitaen lukijan eteen. Kaiken kaikkiaan Grass on toteutukseltaan todella vaikuttava teos, ja ehdottomasti lukemisen arvoinen sarjakuva, suosittelen!
