Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Juhani Karila on kirjoittanut esikoisenaan täräyttävän novellikokoelman. Tarinat ovat niin absurdeja, ettei niistä saa välillä kiinni laisinkaan. Osa jutuista jättikin minut aivan kylmäksi, tarttumapintaa ei yksinkertaisesti ollut tarpeeksi, mutta osa taas osui sen verran hyvin, että kokoelmasta jää silti hyvä vaikutelma.
Esimerkiksi novelli ”Ukko Palikka” jätti minut raapimaan päätäni – eihän tässä ole järjen hiventäkään. ”Kun kana tappaa” sen sijaan oli varsinainen mestariteos kaikessa nyrjähtäneisyydessään. Kana on verenhimoinen tappaja, jota moni on käynyt koettamassa, mutta kukaan ei ole vielä saanut hengiltä – kunnes löytyy se viimeinen soturi, joka pystyy kanan voittamaan.
Stalingradin kilpailevista tarkka-ampujista kertova ”Tarkka-ampujat” on toinen helmi, samoin kokoelman päättävä ”Tyhjä torni”, joka vie alkuasetelmastaan (”Melkoista olla hirvitornissa syksyllä!”) yllättävään suuntaan. Isän ja pojan välinen šakkiottelu pääsee sekin yllättämään novellissa ”Kuningasasema”.
Absurdien tarinoiden ystäville Gorilla on varma valinta. Pienenä ja tiiviinä pakettina se on muillekin mainio välipala, jossa riittää helposti pureskeltavaa muutamaksikin lukukerraksi. Yllätyksiä varmasti riittää ja monet novelleista pakottavat kääntämään sivua, jotta näkee, mitä seuraavaksi tapahtuu. Oivallinen kokoelma.
Marko Gustafsson haastattelee Juhani Karilaa Prosak-proosaklubilla.
