Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Glenn Ganges on aika tavallinen heppu, joka ostaa enemmän kirjoja kuin kerkeää lukemaan, kärsii unettomuudesta ja potee jonkinlaista ahdistusta vääjäämättömästä ajan kulumisesta. Eikä vain siitä, että oma elämä lipuu sormien läpi vaan siitä, että geologisessa mittakaavassa meidän elämämme kestää aivan hävyttömän mitättömän hetken. Sen lisäksi Gangesilla on taipumusta ajatella aivan liikaa. Näistä hyvin arkisista elementeistä koostuu kenties omaperäisin tai ainakin kummallisin sarjakuva mitä olen vähään aikaan lukenut.
Glenn Ganges : The River at Night koostuu erillisistä tarinoista, jotka kuvaavat Glenn Gangesin ja hänen puolisonsa Wendyn arkipäivää kenties noin kymmenen vuoden ajalta. Mielenkiintoista tässä kerronnallisessa ratkaisussa on se, että sarjakuvassa ei varsinaisesti ole mitään suurempaa tarinankaarta, eikä näissä yksittäisissä tarinoissa tapahdu myöskään mitään erityisen ratkaisevaa. Itse asiassa Glennin ja Wendyn tarina, heidän elämänsä, ei oikeastaan näytä etenevän mihinkään, mitä nyt Wendyn sarjakuvaprojekti näyttää ottavan kunnolla tuulta allensa.
Yhteisenä nimittäjänä tarinoissa on se, että Glenn ei saa niin millään unta ja sängyssä pyöriessään hänen ajatuksensa alkavat harhailla ja pohtia mitä kummallisempia asioita. Elämän ja ajan kiertokulku ja erilaiset filosofiset kysymykset kiusaavat miestä, jonka lempilukemistoa on selkeästi kaikennäköinen tietokirjallisuus, loputtomasti. Tämä kaikki kuulostaa kenties kovin tosikkomaiselta, mutta sarjakuvan huumori perustuu nimenomaan siihen, miten yli Glennin pohdinnat menevät. Itse asiassa ihan sarjakuvan alusta löytyy hauska tarina, jossa Glenn huomaa ventovieraan pojan tiputtavan karkkipapereita tien viereen. Tästä alkaa pitkällinen ja tuohtunut pohdinta moisen käytöksen syihin ja Glennin kehittelemät spekulaatiot saavat pian niin eeppisen naurettavat mittasuhteet, että tarinalle ei voi kuin nauraa.
Itselleni Glenn Ganges iski kovaa, koska kaikessa arkisuudessaan pariskunnan pohdiskelut ovat uskomattoman samastuttavaa luettavaa. Itse asiassa hahmot tuntuvat niin oikeilta ihmisiltä, että minun piti ihan tarkistaa, missä määrin on kyseessä elämäkerrallinen teos (ei missään määrin). Toisaalta luulen, että mikäli lukija ei tunnista sarjakuvan ajatuksia omikseen, tarinasta on kenties vaikea välittää.
Jotkut ovat kritisoineet, miten sarjakuvan tarina ei oikein mene minnekään ja kuten aikaisemmin jo totesinkin, se pitää paikkansa. Tämä ei kuitenkaan ole mielestäni Kevin Huzengalta mikään tahaton virhe, vaan ratkaisu tuo omalla tavallaan esille sarjakuvan teemaa. Wendyn ja Glennin staattinen elämä nimittäin herättää kysymyksiä, ovatko he tilanteeseen tyytyväisiä? Wendy toteaa sukulaisen hautajaisissa hämmästyneenä miten hänen ikäisillään naisilla on jo vanhoja lapsia. Wendy itse sen sijaan tulee todennäköisesti kuolemaan yksin, varsinkin jos Glenn kuolee ennen häntä, kuten miehet tuppaavat tekemään. Kun Glenn etsii ratkaisua unettomuuteen, kyse ei ole vain unen laadusta, vaan myös mielenrauhasta, joka liittyy elämän suuriin kysymyksiin. Mitä elämässä lopulta tulisi saavuttaa? Se, että mielenrauhan voi löytää, vaikka mikään ei muuttuisikaan on jollain tavalla kovin lohdullista.
Glenn Ganges : The River at Night on vaikeasti määriteltävä tapaus. Sympaattisilla hahmoilla varustettu surrealistinen sarjakuva käsittelee filosofiaa ja elämän suuria kysymyksiä omaperäisellä ja huumorin täyteisellä tavalla, joka ei hirveästi muistuta mitään muuta lukemaani sarjakuvaa. Vaikka sarjakuva ei epäilemättä ihastuta kaikkia, niin niihin joihin se iskee, niin se iskee lujaa, näin uskon. Mielenkiintoinen tapaus, suosittelen!
