Gini, katajanmarjalla maustettu viina, keksittiin jo ehkä tuhatkunta vuotta sitten, kun tislaaminen opittiin. Suurempaan suosioon se nousi 1500-1600-luvuilla hollantilaisten merimiesten keskuudessa. Oikeastaan tämä juoma oli perinteikkäämmin jeneveriä, sillä sana gin esiintyy ensimmäisen kerran painettuna tiettävästi vuonna 1714, jolloin Lontoo oli ensimmäisen ginivillityksen kourissa. Gini onkin yhdistynyt paheelliseen elämään, ja jo varhain 1700-luvulla valistajat kääntyivät giniä vastaan. Gini kuitenkin jäi elämään, ja seuraavien vuosisatojen aikana gini on välillä mitä muodikkainta ja toisinaan ei niin tyylikästä juotavaa. Juuri nyt maailmalla eletään artesaaniginien kukoistuskautta.
Paula Hotti on kirjoittanut ginistä ja sen historiasta tietoteoksen. Gini : Kuningatarten ja katunaisten juoma aloittaa ginin historialla, jatkaa juoman lajityyppeihin ja erilaisiin tapoihin valmistaa giniä, ja lopulta kirja esittelee lyhyesti kymmeniä ginitislaamoja ja -merkkejä eri puolilta maailmaa. Monien erinomaisten ja palkittujen ginien Suomi on hyvin edustettuna tässä, vaikka päähuomio onkin Brittein saarilla. Tislaamoista Hotti kertoo pieniä erityispiirteitä, ja eri gineistä on paljon makuhuomioita. Kuvitus on runsasta.
Gini : Kuningatarten ja katunaisten juoma on hyvä tietopaketti ginistä ja muutamista muistakin maustetuista viinoista sekä niiden historiasta kiinnostuneille. Vähän pinnalliseksi raapaisuksi se kuitenkin jää. Lisäksi ainakin yksi oikolukukierros lisää olisi tehnyt kirjalle hyvää. Drinkkivinkkejä (ilmeisen Gin & Tonicin lisäksi) on vain yksi, mutta toisaalta baarimestarikirjat ovatkin sitten erikseen. Tällaisenaan Gini : Kuningatarten ja katunaisten juoma on ihan kelpo kirja, vaikka olisi se vähän parempikin voinut olla.