Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Saksan salainen poliisi Gestapo vahti kaikkea ja kaikkia. Se oli ylivoimainen valvontaelin, ja sitä pelättiin. Sen tehokkuus ei kuitenkaan johtunut työntekijöiden määrästä tai laadusta, vaan tavallisten ihmisten innosta ilmiantaa toisiaan.
Saksan salainen valtionpoliisi Gestapo perustettiin vuonna 1933 suojelemaan Adolf Hitlerin hallinnon etuja. Sen syntymistä värittivät natsipuolueen veriset sisäiset kähinät, joiden tiimellyksessä moni menetti henkensä. Useat Gestapon johtajista olivat vannoutuneita natseja tai Hitlerin myötäilijöitä, mutta virkamiehet olivat Gestapon alussa pragmaattisia poliiseja. Heidän jäätyään eläkkeelle tilalle tuli nuoria, kokemattomia ja julmia poliiseja, jotka kohtelivat epäiltyjä epäinhimillisesti.
Gestapo loi valvontakoneistonsa tavallisten siviilien avustuksella. Kansalaiset tekivät mielellään ilmiantoja naapureistaan, puolisoistaan ja muista tuttavistaan. Syynä oli usein kauna tai epäilys.
Ilmiantajista suurin osa, peräti 80 prosenttia, oli miehiä ja useimmiten alemman keskiluokan tai työväenluokan edustajia. Naisten ilmiantoihin liittyi helposti motiivi kostaa omalle aviomiehelle. Siviilien tekemien ilmiantojen merkityksen ymmärtää, kun sitä vertaa Gestapon omaan tiedustelutoimintaan: vain 15 prosenttia Gestapon selvityksistä aloitettiin sen oman tarkkailutoiminnan perusteella. Kansalaisten ilmiantojen perusteella aloitettiin tutkimuksista 26 prosenttia.
Kansalaisten avulla Gestapo tarkkaili kaikkea, jopa vessojen seinäkirjoituksia, ja natsi-Saksaa kritisoivista puheista saattoi joutua keskitysleirille. Gestapo huolehti myös saksalaisväestön rodullisesta puhtaudesta: rikolliset, alkoholistit, työttömät, romanit, homoseksuaalit sekä muut natsi-Saksan mielestä epäsosiaalista ainesta sisältäneet ihmiset steriloitiin tai suljettiin keskitysleireille. Gestapo järjesti myös juutalaisten keskitysleirikarkotukset ja omaisuuden takavarikoinnin.
Sodan jälkeen Gestapon ja muiden natsihallinnon työntekijöitä kuulusteltiin ja rangaistiin. Myös ilmiantoja tehneitä siviilejä haluttiin rangaista. Heille annettujen tuomioiden laatu ja määrä vaihtelivat, mutta suurin osa syytetyistä vapautettiin. Gestapon poliiseina toimineita kohdeltiin oikeudessa myös lempeästi. Monet vapautettiin.