Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
George Sand (oikealta nimeltään Amantine Lucile Aurore Dupin,
1804–1876) oli ranskalainen kirjailija ja yksi 1800-luvun merkittävimmistä naiskirjailijoista. Koska naisten näkemyksillä ei ollut kummoistakaan arvoa 1800-luvun yhteiskunnassa, Sand päätyi kuitenkin maskuliiniseen kirjailijanimeen. Sandin vallankumouksellisuus ei kuitenkaan pysähtynyt nimeen. Hän myös pukeutui kuin mies, puhui laajasti työväenluokan ja naisten oikeuksien puolesta sekä tunnettiin lukuisista rakastajistaan ja boheemista elämäntyylistä. Lukijoita riitti, mutta niin myös moraalisia paheksuijia.
Séverine Vidal ja kuvittaja Kim Consigny ovat tarttuneet haasteeseen ja tehneet Sandin elämästä eepoksen, josta ei pituutta puutu. Ihan täysosuma sarjakuva ei kuitenkaan ole, vaikka lähelle päästäänkin.
Sarjakuvan ensimmäinen kolmannes on kiinnostava. Sandin lapsuus oli ristiriitainen, sillä isänsä kuoleman jälkeen nuori lapsi joutui isoäitinsä ja äitinsä kiistakapulaksi. Köyhtynyt äiti ei pystynyt itse pitämään huolta lapsistaan, joten painostuksen alla hän taipui, ja Sand päätyi elämään isoäitinsä kanssa. Sandin ja isoäitinsä suhde oli tästä johtuen jännitteinen, mutta ei kuitenkaan vihamielinen. Monet Sandin elämän peruspilarit muurattiin tässä lapsuuden erikoisessa ympäristössä, ja erityisesti itse mummola eli Nohant oli tärkeä Sandin elämän loppuun saakka.
Kun siirrytään aikuiselämään ja erityisesti Sandin ammatilliseen uraan, kerronta kuitenkin hieman hyytyy. Sand kirjoitti elämänsä aikana yli sata teosta, tunsi hirvittävän määrän aikansa vaikuttajia ja näki useita yhteiskunnallisia mullistuksia. Kaikkea ei voi mitenkään ahtaa mukaan ja sekin, mikä on mukaan saatu, käydään nopeasti läpi. Tämä on elämäkertasarjakuvissa yleinen ongelma, mutta ei-ranskankieliselle yleisölle lisähaasteen asettaa se, että sarjakuva olettaa lukijalle hyvät pohjatiedot 1800-luvun Ranskan historiasta.
Ranskalaisille on tietysti selvää mistä on puhe, kun vihjaillaan rojalisteista ja tasavaltalaisista, Bourbonien restauraatiosta, vuoden 1848 vallankumouksesta ja Napoleon III:n perustamasta Toisen Ranskan keisarikunnasta sekä Ranska-Preussin sodasta. Lukijoille, joille 1800-luvun Ranskan historia on vieraampi, jää kuitenkin helposti hämäräksi mistä oikeastaan on kyse ja miten merkittävistä tapahtumista puhutaan, ja samalla Sandin poliittinen merkitys tietysti jää epäselväksi. Ei tätä kuitenkaan voi tekijöiden mokana pitää, sarjakuva on vain alunperin suunnattu ranskankielisille markkinoille. Tässä tapauksessa olisin kuitenkin harkinnut englanninkieliseen laitokseen viitteitä.
Niinpä sarjakuvasta jäävät ennemmin mieleen Sandin henkilökohtaisen elämän koukerot kuin ne asiat, joista George Sand jäi historiaan. Erityisesti nousevat esille Sandin vaikea suhde omaan tyttäreen ja hieman kummallinen suhde säveltäjä Frédéric Chopinin kanssa. Loppua kohden kerronta saa puhtia, kun ympyrä sulkeutuu koskettavalla tavalla. George Sandin elämän alkupuolta leimasi Nohant ja vaikutusvaltainen isoäiti, ja lopussa jälleen kerran Nohant ja Sandin oma isoäitiys.
Vaikka lukukokemus tuntui hieman epätasaiselta, niin Kim Cosignyn kuvitus ja kuvakerronta jaksaa viehättää minua aina vain. Tapa, jolla hän kiinnittää huomiota hahmojen tunneilmaisuun ja vivahteisiin vakuuttaa, ja pidän myös hänen yksinkertaisesta ja sympaattisesta tyylistään.
Sarjakuvan luettuani en malttanut olla vertaamatta George Sandia ja George Eliotia, eli Mary Anne Evansia, toista 1800-luvun naiskirjailijaa, joka omaksui maskuliinisen kirjailijanimen. Kummatkin haastoivat kirjoissaan sukupuolen ja yhteiskunnan rajoituksia, tutkien ihmisenä olemisen ehtoja ja yhteiskunnan normeja. Eliot on kuitenkin kahdesta se tunnetumpi, ainakin suomalaisesta näkökulmasta. Eliotin Daniel Deronda jopa käännettiin suomeksi muutamia vuosia sitten. Sandin kirjojen käännöksiä puolestaan ei ole näkynyt vuosikymmeniin.
Ehkäpä sen vuoksi sarjakuvasta kovasti ilahduinkin, Sand on jäänyt itselleni pelkäksi nimeksi, tyystin vieraaksi kirjailijaksi ja vaikuttajaksi. Sandin merkityksen ja vivahteikkaan elämän tavoittaminen vaatii ehkä enemmän kontekstia kuin sarjakuva tarjoaa, mutta se onnistuu herättämään kiinnostuksen kirjailijaan ja hänen jälkeensä jättämään perintöön.
