Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Jack Weatherfordin Genghis Khan and the Making of the Modern World on vuonna 2004 julkaistu keskiaikaisen mongolikeisarin elämäkerta.
Jack Weatherford ei vain kerro Tšingis-kaanin lähes myyttisestä elämästä, vaan myös siitä, miten hänen luomansa imperiumi muutti Euroopan ja Aasian historiat, luoden edellytykset nykyiseen globalisoituneeseen maailmaan. Weatherford käsittelee myös, miten mongolikeisarin imago ”tärveltiin” Euroopassa, muuttuen rasististen ”rotutieteiden”, eugeniikan ja populaarikulttuurin käsitteelliseksi pohjaksi ja reaktiona siihen pan-aasialaisuuden symboliksi.
Helposti lähestyttävän ja innostavan kerronnan kautta kirjailija maalaa todella tarkan kuvan keskiaikaisesta maailmasta, jossa Tšingis-kaani eli. Kerronta etenee dramaattisesti ja tunteikkaasti, melkein kuin romaani, synnyttäen hyvinkin vakuuttavan lukukokemuksen, jossa tunnet muslimien ja kristittyjen kauhun, kun mongolilaumat lähestyvät kaupunkeja, mutta samalla ymmärrät mongolipäälliköiden tarkoituksia ja ajatuksia.
Tämä kirja pyrkii myöskin hälventämään myyttejä mongoleista raakalaismaisina barbaareina. Vaikka mongoliarmeija tappoi hirvittävän määrän ihmisiä sotaretkillään, heillä oli tarkat sodankäynnin säännöt sekä tabu kidutusta ja julkisia teloituksia vastaan. Samaan aikaan Lähi-idän muslimikalifaatissa ja Euroopan kristillisissä kuningaskunnissa kilpailtiin siitä, kuka keksii sadistisemmat tavat tappaa ja kiduttaa ihmisiä.
Mongolit tuhosivat kokonaisten kaupunkien asukkaat naisista lapsiin ainoastaan jos kaupungit eivät heti antautuneet ja silloinkin mongolit mieluummin tappoivat vain kaupungin eliitin, orjuuttaen muut asukkaat. Tässä kirjassa melkein esitetäänkin Tšingis-kaani jonain työväen sankarin esiasteena, joka surmaa maiden eliitit ja jakaa heidän omaisuutensa sotajoukkojensa kesken.
Kirjailija fokus onkin kaikessa ”hyvässä”, mitä mongoli-imperiumi kehitti tai levitti, kuten ensimmäisen standardisoidun raha- ja pankkijärjestelmän, mantereita ylittävän turvallisen tie- ja postiverkoston, uskonnonvapauden, sekulaarisen lainsäädännön ja paljon muuta. Tässä kirjassa onkin vähän sama teoria kuin aiemmin arvioimassani Alexander Anievasin ja Kerem Nisancioglun kirjassa How the West Came to Rule: The Geopolitical Origins of Capitalism (2015), jonka mukaan länsimaiden kehitys maailmaa hallitseviksi teknologisesti ylivertaiseksi imperiumiksi oli mahdollista, koska mantere hyötyi sijainnistaan mongoli-imperiumin liepeillä.
Se onkin ihmeellinen saavutus, kun siitä huolimatta, että tässä kirjassa käsitellään mongolien hirmutekoja, silti innostut ja ihailet heidän taktisia taitojaan ja sitä mahtavaa sivilisaatiota. Myönnän, että olen hieman huolestunut, että tämä kirja sai minut ihailemaan jotain imperialistia joka eläessään teki saman, mitä eurooppalaiset tulisivat myöhemmin tekemään vielä suuremmassa ja rasistisessa mittakaavassa.
Suurin ongelma tässä teoksessa onkin sen kerrontatyyli. Kun tietokirja on kirjoitettu melkein kuin jokin romaani, niin totta kai samaistut todella vahvasti historiallisiin henkilöihin ja ahmit kirjan, mutta siinä on suuri riski, että teoksen objektiivisuus kärsii. Kuten eräs arvostelija Goodreadsissa huomautti, kirjailija selvästi ihailee nykyistä globaalista kapitalistista järjestelmää ja tämä ihailu heijastuu kirjan kehystykseen. Tätä kirjaa voisikin pitää eräänlaisena Tšingis-kaanin uusliberaalistisena tulkintana.
Toisaalta kirjaa voi lukea myös sosialismia tai populismia oikeuttavaksi narratiiviksi mongolien ”tavallisen kansan etua” ajavana imperiumina. Tämä siitä huolimatta, että kirjailija kuluttaa aika paljon sivuja arvostellessaan Neuvostoliiton yritystä tuhota mongolien muistoista Tšingis-kaanin olemassaolo. Sitä huomaa olevansa akateeminen humanisti, kun Neuvostoliiton yritykset tuhota kaikki historialliset todisteet mongolikeisarista suututti enemmän kuin diktatuurin aiheuttama nälänhätä ja poliittiset vainot.
Ennen tätä kirjaa, kaikki tietoni mongoleista ja Tšingis-kaanista oli peräisin 90-luvun Disney-animaatiosta Mulan ja Frederikin 70-luvun diskohitistä Tshingis Khan, joten en ole ihan paras ihminen arvioimaan, kuinka täydellinen tai historiallisesti tarkka tämä teos on. Kirjassa käytetään päälähteenä mongolien kirjoittamaa ”salaista historiaa”, joka löydettiin arkeologisissa kaivauksissa, aikalaiskuvauksia ja nykyajan historioitsijoiden teoksia. En osaa arvioida näiden lähteiden laatua tai onko kirjailija kenties dramaattisen efektin luomiseksi valikoinut joitain yksityiskohtia.
Jack Weatherfordin Genghis Khan and the Making of the Modern World on yksi parhaimmista populaareista tietokirjoista, joita olen lukenut. Se on todella hyvä elämäkerta, mutta myöskin ajatuksia herättävä teos. Tämä kirja saikin minut pohtimaan, luoko historiallinen etäisyys jonkinlaisen kyvyn sympatisoida historiallisia hahmoja. Esimerkiksi eurooppalainen imperialismi suututtaa, koska sen vaikutukset ovat yhä keskuudessamme, ja on muistettava, että imperialismi loppui virallisesti vasta 1960-luvulla (ja joidenkin mukaan jatkuu yhä), kun taas keskiaikaisten ja sitäkin vanhempien valtakuntien tuho ei tunnu missään, vaan ne ovat vain historiallisia ”nippelitietoja”, joita kerrataan tietovisoissa.
Tapahtuuko tulevaisuudessa niin, että esimerkiksi Stalinista ja Hitleristä kirjoitetaan samankaltaisia elämäkertoja, jotka saavat tulevat sukupolvet ihailemaan näitä ihmishirviöitä, koska he olivat ”mahtavia valloittajia”? Onko tällainen kehitys mahdollinen? Ehkä tai sitten ei.
Tšingis-kaanilla ei ollut mitään ideologiaa, vaan hän oli enemmänkin pragmatisti, joka sattui suosimaan uskonnonvapautta ja monikulttuurisuutta, koska ihmisten jatkuva sortaminen ja massamurhaaminen kävisi aika hankalaksi kahteen mantereeseen ulottuvassa imperiumissa. Ei kuitenkaan ole väliä, onko imperiumi “tuonut paljon hyvää” alistetulle kansalle pitkällä aikavälillä, koska aikalaisille valloitus ei ollut mikään kiva sivistysprojekti, vaan massamurhaa ja orjuuttamista.