Ammatikseen(kin) kirjoittavan tekijän ensimmäinen rikosromaani ja onnistunut sellainen. Rauhallisessa Forshällassa murhataan nuori nainen, kuristetaan, silmät kaivetaan kuopistaan ja vatsaan on viilletty A. Kuka on murhaaja eli vanha peruskysymys.
Kukaan ei ole ole nähnyt mitään eikä todisteitakaan löydy. Harald, keski-ikäinen komisario, alkaa tutkia asiaa. Ensimmäinen epäilty tunnustaa ja peruu sittemmin tunnustuksensa. Toinenkin murha tapahtuu, onko idyllissä siis liikkeellä sarjamurhaaja? Lisäksi paljastuu ainakin yksi katoaminen ja muutakin epäilyttävää.
Jatko onkin sitten epätavanomaisempaa. Kirjailijan tekniikka on hieman poikkeavaa. Juttu etenee eri henkilöiden päiväkirjojen, kirjeiden, kuulustelujen ja Haraldin kertoman mukaisesti, eri muotoja on käytetty hyväksi taitavasti. Murhien lisäksi kirjailija käsittelee tässä ydinvoimaa ja sen turvallisuutta (ensimmäiseksi murhattu nainen oli ollut työssä Olkiluodossa), maahanmuuttoa ja rikollisuutta erityisesti Venäjältä (Nadjan päiväkirjat) sekä ihmisen mieltä ja sen kummallisuuksia. Sitä ihmismielen pimeää puolta, joka meissä kaikissa on, kenellä milläkin tasolla.
Murhaaja selviää — vai selviääkö, kirjan loppu onkin mielenkiintoinen. Juuri kun luulit olevasi varma kaikesta ja asiat olivat saaneet selityksensä… Suosittelen kaikille rikosromaanien ystäville, suomenruotsalaista laatua på svenska ja erikoinen lukukokemus kaikkinensa. Erityisen ihastunut itse olin kielen käyttämiseen ja sen vaikutukseen tunnelmanluojana sekä välineenä eri henkilöiden omiin tuntoihin ja kokemuksiin tekstin sisällä.