Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Irlantilainen Hegartyn perhekunta kokoontuu jättämään hyvästit itsemurhan tehneelle luuseripoika Liamille. Minäkertoja on 39-vuotias Veronica, jolle Liam-veli on ollut läheisin perheen alkuaan 12-päisestä sisarusparvesta. Veronican suru ja viha saavat hänet vetäytymään rakkaistaan, kunnes hän pystyy tulkitsemaan perheensä historiaa.
Perheenjäsenen itsemurha käynnistää läheisissä varmasti juuri sen kaltaisia prosesseja, joita Enright kirjassaan kuvaa. Taitavasti hän siirtää prosessin kokemisen myös lukijalle. Minulle tuli usein mielikuva, että katselen piirtämistä tässä ja nyt – viivat ovat epävarmoja ja kuva muuttaa jatkuvasti muotoaan, kunnes kaikki tarkentuu. Lopulta Veronica ja lukija näkevät sen, mikä on ollut olemassa koko ajan.
Enrightin syklinen kerrontatapa tukee teoksen muistamisen, torjunnan ja tulkinnan teemaa hienolla tavalla. Kirjailija ei kerro tarinaa oitis totuutena, vaan panee Veronican epäilemään, tapailemaan, kieltämään ja korjailemaan. Muistojen keräily on autenttisen näköistä. Pidin myös Enrightin tyylistä heti ensi sivuilla. Kieli on paikoin ronskia ja vertaukset groteskeja, mutta teksti on nautittavaa, älykästä ja lyyrisesti hallittua, ja siitä kuultaa lämmin ihmiskuva. Viime aikojen parhaita löytöjäni.