Thomas Taylor: Gargantis

On kulunut jonkin aikaa siitä, kun Aaverannan vanhan hotelli Nautiluksen löy­tötavaratoimiston hoitaja Herbert Sitrus ystävystyi Orvokki Parman kanssa ja he ratkaisivat Malamanterin arvoituksen. Nyt Aaverantaa piiskaavaat toistuvat myrskyt. Aivan kuin koko kallio, jolle kaupunki on rakennettu, tuntuisi ratkeile­van perustuksistaan. Vanhat merenkulkijat ovat nimenneet tämänkaltaisen myrskyn Gargantikseksi, ja silloin kukaan ei halua poistua kotoaan.

Thomas Taylorin Gargantiksen varsinaiset tapahtuvat alkavat vyöryä, kun rannalta löytyy vanha kalanmuotoinen pullo, jonka sisältä tuikkii merkillinen valo. Herbertin tehtäväksi annetaan päättää, kenelle pullo oikeutetusti kuuluu, mutta ottajia alkaakin löytyä ovista ja ikkunoista. Kaikilla ei ole puhtaita jauho­ja pussissaan. Herbert ja Orvokki joutuvat toistuvasti vaaraan. Lopulta Herbertin on voitettava suurin pelkonsa eli meri moneen kertaan.

Jo Aaveranta-trilogian ensimmäinen osa Malamanteri oli erinomainen koko perheen seikkailuromaani. Gargantis pistää ainakin jännityksessä vielä monin paikoin paremmaksi. Thomas Taylorin hieno merellinen fantasiamaailma mo­nine legendoineen täydentyy uusin kiinnostavin yksityiskohdin. Kaupungin kalastajat ja muut merenkulkijat uskomuksineen ja karkeasti veistettyine ta­poineen ovat kiehtova porukka. Myrskyävän meren vaarat ja kauhut Taylor kuvaa erittäin värikkäästi. Hienointa on silti rohkeuden, ystävyyden ja itse­luottamuksen lietsonta, josta päähenkilöiden voima ratkaisevissa koitoksissa löytyy.

Gargantis voi olla vielä vähän raskas luettava kovin nuorelle lukijalle, mutta ehkä noin kymmenvuotiaalle tai vähän vanhemmalle lukutoukalle alkaisin sitä tarjota. Se on myös aidosti jännittävä, vähän pelottavakin, joten aivan pienim­mille se ei välttämättä sovi. Me ahmimme kirjaa ääneen luettuna 9-vuotiaan kanssa. Sarjan kolmas osa Kammovarjo menee lukuun välittömästi. Gargantis on yksi aivan parhaita lukemiani lasten- ja nuortenromaaneja. Suursuositus!