Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
The Malazan Book of the Fallenia on kehuttu vaativaksi, mutta palkitsevaksi aikuisten fantasiasarjaksi. Ensimmäisen osan lukukokemuksella olen samaa mieltä.
Jossain vieraassa maailmassa eräs keisarikunta laajenee ahneesti mantereelta toiselle. Kaikkien kansojen on värväydyttävä joko keisarinnan vastustajiin tai alamaisiin. Tämä sota ei säästä ketään. Ei edes niitä, jotka kuolivat tuhansia vuosia sitten.
Kirja kertoo eräästä käänteentekevästä vaiheesta tässä suuressa sodassa. Taas yksi manner on melkein sorrettu miekan alle, ja keisarinnan katse kiinnittyy sen viimeiseen vapaaseen kaupunkiin. Valloittajan armeijassa kytee kuitenkin kapina. Lisäksi jumalat selvittävät omia kähinöitään kuolevaisten mailla.
Kansoja, ihmislajeja, jumalia, taikuuden lajeja, yksityiskohtia on runsaasti. Monimuotoista maailmaa ei turhaan selitellä, vaan lukija saa poimia vihjeen sieltä, tiedonmurun täältä hahmottaakseen vähitellen sitä historian, kulttuurin ja magian kudelmaa, jonka kirjailija on muotoillut tapahtumien taustalle. Tämä tekee lukemisesta siinä mielessä rankkaa, että on vaikea päätellä onko tippunut kärryiltä vai eikö asioita vain ole vielä selitetty. Mutta mielenkiintoista se on!
Päähenkilöitä on useita, ja heitä on tasapuolisesti rintamalinjan molemmin puolin. Puoli ja vastapuoli ovat tosin monelle hahmolle itselleenkin vaikeita määritellä. Yksi tarinan mukavimmista puolista ovatkin hahmot, joissa ei näy pahvinmakuisia stereotypioita tai yksiulotteisia ”pahiksia vain pahuuden vuoksi”.
Pakollinen varoituksen sana: kirja alkaa vailla samaistumiskohteita, vaikeasti, poukkoilevasti. Ennen kirjaksi päätymistään teksti yritti muodostua elokuvakäsikirjoitukseksi. Näreissään ja tyydyttymättömänä vielä sivulla 120 voi ajatella sen vaikuttaneen liikaa siihen, mitä lopulta pääsi ulos painokoneesta. Kiemuraisia lauseita on sujuvankin englannintaitajan tavattava välillä kolmeen kertaan.
Lupaan kuitenkin, että kahdensadan sivun jälkeen lukija imeytyy vastustamattomasti mukaan, jos on imeytyäkseen. Se on ihan kohtuullista, kun luvassa on tuhansien sivujen lukunautinto: kirjojen keskipituus näyttää olevan 800 sivun paikkeilla. Jos tämä kuulostaa raskaalta, niin helpotuksena voin kertoa, että Erikson on sentään lopettanut sarjan suoltamisen. Kymmenes osa ilmestyi tänä vuonna.