Virkistävää vaihteeksi tutustua tarkoin mietittyihin ajatuksiin, kiteytettyihin lauseisiin, lyhyisiin virkkeisiin. Joutavat sanat karsittu, jolloin jokaisella sanalla tarkoituksensa.
Mirkka Rekola kirjoitti aikoinaan jotain kultaomenista hopealautasella tarkoittaen viisaan sanoja. Tässä kaksikielisessä aforismikokoelmassa näitä jyväsiä on nyt tarjolla maisteltaviksi.
Maistuvat. Niitä tarjoilevat oululainen tohtori Eero Suvilehto ja pietarilainen journalisti Mihail Kuzmin elämästä kuolemaan.
Hiljentykäämme sanan äärelle – oppia ottaaksemme; viivähdämme ensin naapurissa.
”Ellemme pelkäisi huomista, eläisimme jo tulevaisuudessa.” MK
”Narri – kuninkaan huumoriviranomainen.” MK
”Sydän voi lähteä vain sisäiseen maanpakoon.” MK
”Hirveän iloiset ihmiset ovat kammottavan julmia.” MK
”Terveet ajatukset elävät kehossa, sairaat päässä.” MK
Näitä näkee maanmiehemme:
”Leikin loppu on kuoleman alku.” ES
”Rakastaa totisesti siilikin, piikkejä pelkäämättä.” ES
”Halusi syliin, joutui kynsiin.” ES
”Turpa kiinni, nyt keskustellaan.” ES
”Onnen peitto aina lyhyt, jostakin päästä.” ES
Ihminen on ihminen, kielestä piittaamatta. Sama kaiku on askelten. Minkä nyt politiikka sensuurein yrittää estää ajatusten julkitulon. Mikä sekin on kierrettävissä monin keinoin, ainakin samizdatissa. Tai niin kuin Kuzmin ilmoittaa: ”Lyhin matka lain ja laittomuuden välillä? Satiiri!”
Valtaapitävät kumpikin ajattelija näkee samalla tavalla. Toinen näin: ”Tyrannillakin on isä ja äiti. Kansa.” Toinen: ”Kansojen isät ovat lastensa synnyttämiä.”
Enemmän näissä lyhyesti lausutuissa on luettavaa kuin pitkässä proosassa! Kirjan kuvapiirroksissakin, Vladimir Semerenko, on irti temmottavaa: nyansseja poikineen.
Kirjan suomentaja Pentti Stranius on haastatellut kumpaakin kirjailijaa aforismien historiasta ja nykytilasta sekä siitä, mistä kumpuaa heidän ajattelunsa ja miksi juuri tässä lyhyessä muodossa.
Toistan: maistuivat. Huutomerkkiin päättäisin tuon verbin, vaan kun aforismi on enemmän hiljaisuuden taidetta.