Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Kylmänä talvi-iltana vuonna 1962 Suomessa vieraileva kosmonautti Juri Gagarin unohtuu tolkuttomassa humalassa pimeän kylätien penkkaan. Paikalle osunut nuori Joni Skiftesvik tunnistaa avaruussankarin ja raahaa hänet kotiinsa lämmittelemään – pelastaa Gagarinin hengen. Parikymmentä vuotta myöhemmin kirjailija Skiftesvik liikkuu usein Neuvosto-Venäjällä työasioissa. Jos paikallisten viranomaisten kanssa meinaa tulla jotain ongelmia, passin vilautus ja soitto esimiehille pelastaa tilanteen. Totta vai tarua – väliäkö hällä? Joni Skiftesvikin novelleja on aina nautinto lukea.
Gagarin kinoksessa on kahdeksan kertomuksen kokoelma. Se liikkuu hieman nostalgisen kaihon vallassa vanhoissa ajoissa, kun miehet tulivat päältä yhtenä kappaleena, mutta sisältä romuna rintamilta takaisin kotiin. Tai kun poika kähveltää ulkomaisen laivan veneestä valopistoolin ja potee tunnontuskia myrskyn yllättäessä. Meri ja merenkulku ovat jälleen tärkeitä elementtejä monessa novellissa. Majakanvartijoiden hermot kiristyvät, vapaaehtoisissa pelastusporukoissa syntyy eripuraa. Onpa parin humoristisen novellin verran varattu tilaa myös vanhoille tutuille Viltterille ja Mallulle, joiden yhdessäeloa kantavien voimien vahvuutta voi lukija vain ihmetellä.
Joni Skiftesvik ei lukijaansa ja ystäväänsä petä. Kaikissa novelleissa pääpaino on ihmisen tunteilla, sillä monimutkaisella sekamelskalla, jota elämäksi sanotaan. Mikään aihe ei ole liian pieni tai kummallinen Skiftesvikin kirjoittaa. Kuten aiemminkin, myös tässä teoksessa Skiftesvik kuvaa aivan erityisellä tarkkuudella ja lämmöllä lapsia. Suosittelen!
