Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Hieman yli 50-vuotias Elise elää tasaisessa ja onnellisessa avioliitossa aviomiehensä Henrikin kanssa ja lapsetkin ovat lentäneet pesästä jo jonkin aikaa sitten. Tasaisen tyydyttävä elämä pysähtyy kuitenkin kuin seinään kun Elise tapaa Dagmarin. Rakastua nyt keski-ikäisenä ja vieläpä naiseen! Alusta lähtien on selvää, että Elise ei kykene luopumaan uudesta tuttavuudestaan, ei vaikka kummatkin osapuolet ovat jo naimisissa. Tapahtumat eivät kuitenkaan etene aivan kuten Elise kuvittelee, ja tuleepa siinä sivussa myös lukija yllättyneeksi.
Jollain tasolla tämä sarjakuva hieman arvelutti minua, minkä vuoksi se saikin odottaa lukemista kirjahyllyssä useamman kuukauden. Onhan näitä nähty, kolmiodraamoja ja pettämiskuvioita. Juuri tässä Gå med mig till hörnet kuitenkin yllättää, se jättää suosiolla ne kuluneimmat askelmerkit tanssimatta. Henrik ei ole mikään kylmä ja etäinen aviomies, joka ajaa vaimonsa petokseen, eikä Elise ylipäätään yritä peitellä tunteitaan Dagmariin, vaan on heti avoin tilanteesta kaikille.
Anneli Furmark ei myöskään ylitä siloitella pettämisestä aiheutuneita seurauksia minkäänlaisen romanttisen hutun alle, vaikka Elisen ja Dagmarin suhdetta kuvataankin suurella herkkyydellä. Kun seuraukset yllättävät Elisen, hänen reaktionsa on raadollisen inhimillinen tavalla, joka tekee hahmosta hyvin realistisen oloisen – ja myös itsekkään. Tämä yllätti minut, mutta positiivisella tavalla. Furmarkin hahmot ja heidän tapansa reagoida asioihin tuntuu täysin uskottavalta ja tämän vuoksi tarinan lopputulos ei missään vaiheessa myöskään tunnu ennalta arvattavalta. Eihän todellinen elämä välttämättä noudata mitään onnellisia loppuja. Ihmissuhteiden problematiikka ja keski-iän mukanaan tuomat tunteet ja haasteet tulevat sarjakuvassa hienosti käsitellyksi.
Mitä tulee sarjakuvan kuvaamaan naisten väliseen rakkauteen, Elise itse kutsuu sitä hauskasti kulttuuritanttojen Brokeback Mountainiksi, mikä onkin aika osuva kuvaus. Itseäni tosin viehätti sarjakuvassa ehkä kaikkein eniten juuri aikaisemmin mainittu keski-ikäisyyden kokemus. Niinhän sitä sanotaan, että tultuaan keski-ikäiseksi nainen muuttuu näkymättömäksi ja kyllähän tämä näkyy myös sarjakuvakentällä, joka – kenties Ruotsia lukuunottamatta – on edelleen varsin miesvoittoinen areena. Sarjakuvan näkökulma on siis tässäkin mielessä hieman poikkeuksellinen. Furmark itse ei ole enää mikään nuori tekijä ja hänen elämänkokemuksensa on kyllä sarjakuvassa nähtävissä.
Furmarkin aavistuksen rujo piirustustyyli puolestaan sopii tarinaan hyvin. Mieleeni jäi erityisesti eräs hieno kohtaus, jossa Elisen huonot puolet pääsevät esille. Siinä samalla Furmarkin tussiviivat vettyvät, sumenevat ja muuttuvat ruutu ruudulta suttuisemmiksi, kunnes Elise on lopulta kuin käristetty hiilenpala. Ideana ei kenties maailmaa mullistava, mutta toteutus on hieno.
Sarjakuva oli siis itselleni kaikkiaan oikein positiivinen yllätys. Gå med mig till hörnet on samaistuttava ja uskottava kertomus raastavasta rakkaudesta, johon kannattaa ilman muuta tutustua.
