Kun 1970-luvun lopulla Stephen Fry vapautui nuorisovankilasta ehdonalaiseen ja onnistui pääsemään opiskelijaksi Cambridgen Queen’s Collegeen, ei hän vielä osannut aavistaa, mitä hänellä olisi edessään. Alusta asti oli selvää, että hän ei paljoakaan vaivannut päätään sellaisilla turhuuksilla kuin luennoilla käymisellä, mutta sen sijaan opiskelijajärjestöt, ja eritoten näytelmäporukat, vetivät häntä puoleensa. Opiskelujen aikana Fry tutustui lopulta henkilöön, joka oli muuttava hänen koko elämänsä. Vähittäinen ystävystyminen ja töiden aloittaminen Hugh Laurien kanssa sai Fryn heittäytymään kokonaan komiikan vietäväksi.
Fryn aikakirjat jatkavat siis siitä, mihin Koppava kloppi päättyi, eli kattavat Stephen Fryn elämäkerran ikävuodet noin kolmekymppiseksi asti. Hän kirjoittaa edelleen tarkasti ja valloittavan rehellisesti niin itsestään kuin ympäröivästä maailmastaankin. Välillä paras puhti meinaa vähän hyytyä, kun täkäläiselle yleisölle tuntemattomien televisio- ja radio-ohjelmien sekä niissä vaikuttaneiden persoonien listat alkavat tuntua jo pelkältä nimien pudottelulta. Mutta toisaalta on myös kiehtovaa lukea brittitähtien kuten Emma Thompsonin, Rowan Atkinsonin, Robbie Coltranen ja Ben Eltonin urien varhaisista vaiheista. Ja minkälaisia palveluksia Stephen Frylle tuottivatkaan mainiot Ruuvit löysällä -miehet Paul Whitehouse ja Charlie Higson?
Ja eihän Fryn aikakirjat olisi mikään Stephen Fryn teos, ellei herra antaisi silloin tällöin ajatustensa karkailla sangen vapaastikin. Älykkäällä ja nokkelalla kirjoittajalla on mielipiteitä ja ajatuksia monenlaisiin asioihin, eikä hänen hauska käsittelytapansa varmastikaan jätä kylmäksi. Kielelliset kommervenkit omat oma lukunsa, mutta kääntäjä Titia Schuurman on tehnyt hyvää jälkeä muutamissa kieltämättä haastavilta tuoksahtavissa kohdissa. Ja vaikkei Fryn aikakirjat ihan Koppavan klopin lennokkuudelle mielestäni pärjääkään, on se silti sen verran mainio teos, että kyllä sille ison suosituksen voi antaa.