Jatkoa Hannu Rajaniemen loisteliaalle Kvanttivarkaalle odotin jo viime vuoden puolella, mutta odotus palkittiin lopulta oivallisella kirjalla. Fraktaaliruhtinas on edelleen vauhdikas ja mielenkiintoinen pyöritys, jossa mestarivaras Jean le Flambeur kieputtaa niin lukijaa kuin kirjan muita henkilöitä mielensä mukaan.
Tarina jatkaa Kvanttivaras-trilogiaa, joten aikaisemman osan on syytä olla tuttu – muuten kirjan kanssa on pahasti hukassa. Hukkaantumista voi tapahtua muutenkin, sillä Rajaniemellä ei ole pahemmin tapana selitellä. Lukija saakin pähkäillä kirjaan runsaalla kädellä siroteltua omaperäistä sanastoa. Joillekin se on varmasti lukuelämystä tärvelevä piirre, itse koin muhtasibit, pellegrinit, gogolit, atharit ja sobornostit kiehtoviksi.
Le Flambeur työskentelee yhä Mielen ja Perhosen kanssa. Jotta le Flambeur saisi vapautensa pellegrinijumalattarelta, hänen on murtauduttava fraktaaliruhtinaan mieleen. Avain ratkaisuun piilee maapallolla, jonka on vallannut villikoodi, joka hyökkää armotta kaiken älyllisen materian kimppuun. Maan asukkaat selviävät vain villikoodilta suojaavien sinettien ja Aun-jumalilta saatujen salaisten nimien voimalla. Tarinat ovat kovaa valuuttaa maapallolla, mutta vain tositarinat. Tarinoissa on voimaa ja kirjassa onkin tiettyä Tuhannen ja yhden yön tarinoiden tunnelmaa.
Tajuntaanyrjäyttävää tavaraa. Kirja tarjoaa vauhdikasta toimintaa ja mielenkiintoista pohdiskelua ihmismielen kiemuroista. Kirjan lopussa tämä tarina saa jonkinlaisen päätöksensä, mutta Jean le Flambeurin seikkailut jatkuvat vielä. Hyvä niin – odotan kolmatta osaa mielenkiinnolla.