Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Flora on nuori nainen, joka on muuttanut Suomeen poikaystävän perässä jostain Karibian suunnalta. Millaiseksi muodostuu uusi elämä kaukana kotoa? Yhteys entiseen elämään kutistuu viikottaisiksi Skype-puheluiksi vanhempien kanssa. Flora alkaa rakentamaan uutta elämää itselleen Helsingissä: poikaystävä ja koti on jo, mutta entäs kielitaito, ystävät ja työ? Mistä löytää itselleen paikka uudessa kaupungissa?
Flora on tämän kirjan keskeisin henkilö, mutta hän ei itse pääse näkökulmahenkilöksi laisinkaan. Tarinaa kerrotaan vain muiden katseen kautta: kertojina toimivat nimetön poikaystävä, tämän entinen tyttöystävä Katja, äiti Ulla, Floran isä ja työkaveri Jesse. Poikaystävä kuvaa elämäänsä Floran kanssa ja omaa vaikeiluaan suhteessa. Floran kanssa ystävystyvä Katja on juuri tullut äidiksi ex-poikaystävänsä Teemun kanssa ja joutuu kipuilemaan oman äitiytensä ja hyvin vaikean äitisuhteensa välissä.
Poikaystävän äiti Ulla menettää oman äitinsä ja ajautuu helpotuksen ja syyllisyyden sekaisiin tunteisiin. Floran isä on mukavan tasapainoinen ja tunteidensa kanssa sinut oleva mies, mutta hänelläkin on omat painolastinsa suhteessa Floran äitiin. Molempien ihmissuhteet heijastelevat sitten välillisesti heidän suhteeseensa Floraan.
Monen kertojan käyttäminen toimii mainiosti. Kertojat eroavat selvästi toisistaan, vain parissa kohtaa jouduin hetken miettimään, kuka on äänessä, vaikka kertojia ei ole lukujen alussa nimetty. Eri henkilöillä on sen verran omanlaiset äänensä, että heidät kyllä tunnistaa hyvin. Nämä monet eri näkökulmat tuovat tarinaan vaihtelua. Flora tulee välillä lähemmäs, pysyy toisinaan kauempana, mutta ei missään kohtaa poistu tarinasta kokonaan.
Flora on Lois Armasin esikoisromaani. Se on oikein taidokkaasti tehty ja suomentaja Maria Lyytinen on kääntänyt sen hyvin suomeksi. Kirjassa on miellyttävää, miten se kuvaa tarkasti ja raikkaasti tavanomaisten ihmisten elämää. Äitiys ja äitien ja tytärten väliset suhteet nousevat esiin yhtenä teemana; toisaalta tarkastellaan maahanmuuttajan asemaa ja kodin löytämistä uudessa kotimaassa. Päähenkilön katsominen sivusilmällä ja muiden näkökulmista on myös mukavaa vaihtelua. Flora on oikein mukava tuttavuus ja jättää odottamaan, mitä Armas seuraavaksi kirjoittaa.
