Flicker on kummitellut lukulistoillani, koska se on Tähtivaeltaja-voittaja vuodelta 1997. Vaikka kirja onkin scifi-palkinnon voittanut, sitä ei kuitenkaan luokitella scifiksi kirjastoissa tai kustantajan listoilla. Spekulatiivisen fiktion puolelle kuitenkin mennään, sillä Theodore Roszak on keksinyt kirjassaan elokuvataiteelle melkoisen määrän vaihtoehtoista historiaa, joka heittää tarinan suoraan salaliittokirjallisuuden puolelle – käsillä on eräänlainen elokuvafanin Da Vinci -koodi, kenties.
Da Vinci -koodin kirjallisia arvoja on parjattu ja syystä, mutta ainakin Dan Brown kirjoittaa lukemaan vetävää, vauhdikasta tekstiä. Roszak on taustaltaan akateemikko. Se näkyy Flickerissä, jonka päähenkilö on elokuvatutkija Jonathan Gates, joka päätyy sattuman kautta sänkyyn Claren, pienen losangelesilaisen klassikkofilmiteatterin pyörittäjän kautta. Clarella on taipumus luennoida elokuvateoriaa seksin yhteydessä, ja niin Jonathan päätyy elokuva-alalle.
Claren metsästäessä klassikkoelokuvia teatterin tarpeisiin, kaksikko törmää Max Castleen. Castle on saksalainen B-leffojen ohjaaja, jonka työt ovat painuneet unholaan vuosien varrella. Ne on katsottu roskaksi ja unohdettu, valtaosin tuhottu. Jonathan kuitenkin kiinnostuu aiheesta ja ryhtyy tekemään tutkimuksia. Castlesta tulee hänen opinnäytteidensä aihe ja pakkomielle.
Castlen elokuvat eivät sinänsä ole ihmeellisiä, mutta Jonathan oivaltaa, että niissä on käytetty epätavallisia tekniikoita, jotka kätkevät näkyvän kuvan alle subliminaalisia viestejä, tehden elokuvista vaikuttavampia tavalla, jota katsojan on vaikea tietoisesti selittää. Näiden tekniikoiden ansiosta Castlesta tulee kulttisuosikki ja Jonathanista, Castlen löytäjästä, maineikas elokuva-alan tutkija.
Castle-tutkimuksiensa yhteydessä Jonathan törmää yllättäviin viittauksiin. Paitsi että Castlella on ollut näppinsä pelissä monessa klassikkoelokuvassa (kuten Citizen Kane tai Maltan haukka), hänellä oli myös yhteyksiä mystiseen Myrskyn lapset -järjestöön, joka ylläpitää lastenkoteja, jollaisessa Castlekin on kasvanut. Myrskyn lapsilla taas on epämääräisiä yhteyksiä kataareihin, joita katolinen kirkko vainosi keskiajalla. Tästä kataariyhteydestä saadaankin kirjaan mukavasti Da Vinci -koodi -henkisiä salaliittokierroksia.
Kiehtova tarina, siis, vaikka paikoin vähän hitaasti eteneekin. Jossain vaiheessa tarina kuitenkin nitkahtaa mukavasti raiteiltaan ja muuttuu vetävämmäksi, mutta en ihmettele tai syyllistä, jos joltakulta kirja kesken jääkin alun perusteella. Hollywoodin kultakauden ja vanhemman elokuvan fanien nyt ainakin kannattaa Flickeriin tutustua, sen verran mielenkiintoisen vaihtoehtoisen, synkkien salaisuuksien kyllästämän historian elokuvalle kirja esittelee.