Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Bertrand Gatignolin ja Hubertin The Ogre Gods -sarja on ollut kerta kaikkisen vaikuttava, ja vihdoin ollaan päästy sarjan neljänteen ja viimeiseen osaan. Tällä kertaa luvassa on aikamoinen yllätys, parissakin mielessä. Ensinäkin neljäs osa ei jatka tarinaa siitä mihin se jäi, vaan sen sijaan palataan ajassa historiaan, niihin päiviin kun jätit ottivat valtakunnan haltuunsa. Toisekseen naisnäkökulma on tähän asti puuttunut sarjasta oikeastaan täysin, mutta tällä kertaa vahinko otetaan korkojen kanssa takaisin.
Tarinan päähenkilö on Bragante, lempinimeltään Esikoinen. Kuten nimensäkin antaa ymmärtää, hän on koko jättisuvun ensimmäinen, mutta mikään esikuva Bragante ei sukulaisilleen valitettavasti ole. Kirjoja ja tietoa rakastava älykäs nainen voisi olla oivallista hallitsijamateriaalia, mutta hänen kohtalonsa on sinetöity alusta alkaen. Tässä kuningassuvussa naisten kohtalona on olla siitostammoja ja sekin on kohteliaasti sanottu. Braganten äiti repeytyy synnytyksessä kuoliaaksi kuten muutkin kuninkaan vaimot, ja Braganten kohtalona puolestaan on tulla naitetuksi jollekulle veljelleen, jotta jättien veri pysyisi puhtaana ja jättikasvuisuus lisääntyisi jokaisen sukupolven myötä.
Bragante pyrkii epätoivoisesti taistelemaan kohtaloaan vastaan ja saamaan kammottavaan sukuunsa jonkinlaisen sivistyksen kipinän, mutta kaikki toivo tuntuu olevan turhaa. Tarina on kuin naisten pahin painajainen ja lukiessa kerkesin jo miettiä, että tuleeko tarinassa jonkinlainen lunastus vai jääkö tarina vain epämiellyttäväksi kauhukertomukseksi. Turha pelko, vaikka Hubert ei epäröi tuoda tarinoihinsa julmuutta, hän ei koskaan unohda hahmojensa syvää inhimillisyyttä. Tarinan kaunis – jopa herkkä – lopetus tulee kieltämättä yllätyksenä. Tapa, jolla juoni lopulta yhdistyy ensimmäisen osan päähenkilöön Petitiin, on niin ikään kohtuullisen tyydyttävä, vaikka kyseistä hahmoa ei tässä osassa enää nähdäkään.
Silti mietin oliko sarjan alunperinkin tarkoitus loppua näin, vai jouduttiinko tarinan lopettamista kenties kiirehtimään? Käsikirjoittaja Hubert Boulard kuoli vuonna 2020 vain 49-vuotiaana, eli samana vuonna kun sarjakuva julkaistiin. Olisi houkuttelevaa ajatella, että tarinan oli tarkoitus jatkua tätä pidemmälle mutta mene ja tiedä, Hubertin kuolinsyytä ei ole kerrottu julkisuuteen. Oli miten oli, First Born on joka tapauksessa hyvä lisä ja lopetus sarjalle, vaikkei ihan samalle tasolle pääsekään erinomaisen kolmannen osan kanssa.
Omaperäistä sarjakuvasarjaa on tietysti mahdoton kuvitella ilman Bertrand Gatignolin visuaalista panosta. Gatignolin synkkäsävyinen ja hienopiirteinen tyyli on luonut sarjalle aivan omanlaisensa identiteetin, joka erottaa sen kaikista muista genren edustajista. Mikäli haluaa luettavakseen hieman erilaista fantasiaa on The Ogre Gods ehdottomasti tutustumisen arvoinen tapaus, suosittelen!