Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Kautta historian tyrannit ovat käyttäneet disinformaatiota hyödykseen, mutta teknologisen kehityksen myötä keinovalikoima on kasvanut ja sen seuraukset ovat kenties vakavammat kuin koskaan. Teri Kanefield ja kuvittaja Pat Dorian käyvät onnistuneessa sarjakuvassaan läpi kuinka vallanpitäjät ovat hyödyntäneet misinformaatiota vallantavoittelussaan ja mitä voimme nykyaikana oikein tehdä asialle.
Ensimmäinen tunnettu opas disinformaation käyttämiseen on yllättävän vanha. Sanskriitinkielinen Arthashastra kirjoitettiin todennäköisesti noin 300-luvulla eaa., ja siitä oli vastuussa ministeri Kautilya, joka neuvoi hallinnon saloihin keisariaan Chandragupta Mauryaa. Keinot taisivat olla toimivia sillä Maurya jäi historiaan mahtavan intialaisen Maurya-valtakunnan perustajana. Historiallisia esimerkkejä käydään läpi, kunnes päästään 1900-luvun alkupuolelle, jolloin maailmassa päästiin näkemään jotain uutta ja erikoista, nimittäin fasistisen ideologian synty.
Vaikka valheet ja myyttien hyväksikäyttö ovat keinoina sinänsä vanhoja, fasismin esiinmarssi loi aivan uudenlaisen valtiomuodon, jonka koko olemassaolo suorastaan perustuu näiden keinojen hyödyntämiseen. Fasismi kytkeytyy vahvasti mielikuvien hallintaan, karismaattiseen valtaan ja johtajan voimakkaaseen persoonallisuuteen.
Fasismin erityispiirteisiin kuuluu vahva autoritäärisyys ja valtion keskitetty vallankäyttö, jossa yksilönvapaudet ja demokraattiset instituutiot tukahdutetaan. Fasistiset hallinnot käyttävät usein väkivaltaa ja poliittista propagandaa ylläpitääkseen valtaansa ja vahvistaakseen kansallista yhtenäisyyttä, usein luoden viholliskuvia niin sisä- kuin ulkopuoleltakin. Totalitarismi on keskeinen piirre, sillä fasismi pyrkii hallitsemaan kaikkia elämän osa-alueita – taloutta, kulttuuria ja jopa ajattelua.
Erityisen tärkeä fasismin työkalu on disinformaatio ja mielikuvien hallinta, joiden avulla kansa mobilisoidaan toimimaan valtion ja johtajan edun mukaisesti. Fasistinen ideologia esittää usein yksinkertaistettuja, mustavalkoisia ratkaisuja monimutkaisiin ongelmiin, tarjoten kansalle johtajan suojeluksen vastineeksi tottelevaisuudesta. Kollektiivinen identiteetti korostuu kansallismielisyyden ja rodullisen ylivallan avulla, jolloin yhteiskunta jaetaan “meihin” ja “heihin”. Fasistinen johtaja on siten demagogi, joka etsii tukea vallalleen vetoamalla kansan tunteisiin, haluihin ja ennakkoluuloihin pyrkimättä edes rationaaliseen argumentaatioon.
Tämä yksityiskohta jää monilta ymmärtämättä. Johtaja, joka suoltaa ilmiselviä valheita ei ole hölmö, eikä hän erityisemmin yritä vakuuttaa ihmisiä väitteidensä oikeellisuudesta, vaan kyse on lojaaliudesta. Fasistinen ryhmäidentiteetti rakennetaan tottelevaisuuden varaan, jolla näytetään ketkä oikeastaan kuuluvat meihin ja ketkä ovat niitä “toisia”. Totuudella ei ole tässä kuviossa mitään itseisarvoa.
Sarjakuvassa tutustutaan erityisesti venäläisen filosofi Ivan Ilyin kyynisiin ajatuksiin. Ilyin tunnetaan autoritääristen ja nationalististen ideoiden puolestapuhujana ja on sikäli kiinnostava henkilö, että hänen ajatuksensa ovat saaneet uuden elämän nyky-Venäjällä, erityisesti presidentti Vladimir Putinin aikana.
Kirjan nimi A Firehose of Falsehood liittyy muuten taktiikkaan, joka on erityisesti Venäjän suosiossa modernissa informaatiosodankäynnissä. Valtava määrä disinformaatiota ja propagandaa levitetään nopeasti ja laajalti, usein ilman huolta siitä, onko tieto totta tai helposti todistettavissa vääräksi. Tavoitteena ei ole vakuuttaa ihmisiä valheesta, vaan saada yleisö epäilemään kaikkea tietoa ja luoda ympäristö, jossa mitään ei voida pitää täysin luotettavana. Tämä luo tilanteen, jossa ihmiset helposti sortuvat tribalismiin, sillä jos mihinkään ei voi luottaa, niin sitten luotetaan vain siihen lähimpään piiriin ja ystäviin. Demokraattiset instituutiot ovat tällaisessa ympäristössä hataralla pohjalla.
Nykyisellä informaatioajalla “valheiden tulva” on valitettavan helppo toteuttaa, varsinkin kun netin algoritmit tarjoavat meille personoitua sisältöä, joiden sisällön oikeellisuutta ei valvo kukaan. Somejätit tienaavat rahansa käyttäjien henkilötietojen keruulla ja myymisellä, ja sen seurauksena saamme nauttia paitsi kohdennetuista mainoksista niin kohdennetusta poliittisesta viestinnästä. Ahdistavatko maahanmuuttajat? Ikäviä uutisia tuuttaavat algoritmit ajavat ihmisen nopeasti kaninkoloon, jossa loputtomat huonot uutiset seuraavat toisiaan ja jossa valeuutisoinnin erottaminen todellisuudesta muuttuu aina vain vaikeammaksi.
Selkeästi sarjakuvantekijöitä ei kuitenkaan huolestuta pelkästään yleinen poliittinen kehitys, vaan ihan tietty henkilö, sillä Donald Trumpilla on sarjakuvan loppupuolella suuri rooli. Ihan syystäkin kyllä, sillä miehen taktiikat ovat kuin fasismin oppikirjasta. Jopa Trumpin kuuluisa “drain the swamp” -lausahdus on alunperin Mussolinin suusta, ja termi “valelehdistö”, lügenpresse, taas oli Hitlerin tunnetuksi tekemä.
Mitään uutta ja ihmeellistä tietoa sarjakuvassa tuskin on lukijalle, joka on tutustunut aiheeseen aikaisemmin, mutta poikkeuksellisen hyvä tiivistelmä aiheesta A Firehose of Falsehood kyllä on. Sarjakuvaa ei voi olla vertaamatta viimevuotiseen Dictatorship : It’s Easier than you Think! -sarjakuvaan, joka paljolti käsittelee samoja teemoja. Kummatkin ovat erinomaisia, Dictatorship : It’s Easier than you Think! tarkastelee diktatuureja ja niiden käyttämiä keinoja kansainvälisestä näkökulmasta, siinä missä A Firehose of Falsehood keskittyy enemmän fasismiin ja miten ideologia hyödyntää disinformaatiota.
Jos olisi pakko valita niin ehkä asettaisin A Firehose of Falsehoodin kuitenkin aavistuksen korkeammalle, ihan sen vuoksi miten uskomattoman selkeästi ja ymmärrettävästi se osaa selittää asiansa. Sarjakuvan lopussa käydään läpi myös keinoja, joilla yhteiskunta voi taistella negatiivista kehitystä vastaan, mistä ehdottomasti pojoja. Tästä sarjakuvasta voisi moni oppikirja ottaa oppia.
Toki Pat Dorianin kuvitus ja kuvakerronta toimii myös edukseen. Itse pidän kovasti kuvituksen hieman pilakuvamaisesta vintagetyylistä, ja vähäeleinen värimaailma on niin ikään toimiva ratkaisu.
A Firehose of Falsehood tuo esiin tärkeän ja ajankohtaisen aiheen ja onnistuu käsittelemään sitä viihdyttävällä ja muistiin jäävällä tavalla, joten sarjakuvien ystävien kannattaa ilman muuta ottaa teos lukulistalle.
