Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Joni Skiftesvikin juuret ovat Haukiputaan Martinniemessä. Useissa teoksissaan hän on kuvannut Perämeren rantojen elämää realistisesti ja inhimillisellä tarkkuudella. Erityisesti lapsikuvauksessaan hän on onnistunut hienosti. Kuinka paljon tässä kaikessa on ollut faktaa, kuinka paljon fiktiota?
Omaelämäkerrallinen romaani Finlandia City paljastaa, että monilla tapahtumilla on vastineensa todellisuudessa, Skiftesvikin omissa poikavuosissa. Tuulenpesän pako Ruotsiin, Apteekkilaivan metsään haudattu nuorukainen, jopa Lipsauttajien katala Birger Kissa, kuultua ja koettua (ja toki kaunokirjallisuudeksi muunnettua) kaikkineen. Skiftesvik höystää Finlandia Cityä monilla laajahkoilla tekstikatkelmilla aiemmista teoksistaan.
Finlandia City on selvä rinnakkaisteos Skiftesvikin edelliselle romaanille Valkoinen Toyota vei vaimoni (2014), joka keskittyi tuokiokuviin kirjailijan aikuisiältä. Rakennumme siitä, mitä muistamme. Niinpä Finlandia Cityn muistelut, hetket tai elämänkuvat, jolla nimellä Skiftesvik tekstiään luonnehtii, heijastelevat kirjailijan persoonaa: sitä miestä, joka norjalaisen merimiehen ja haukiputaalaisen ahtaajan lapsesta on tullut. Muistomme ovat avainkokemuksia, sattumuksia, yksittäisiä yksityiskohtia. Skiftesvik kertoo ne ulos jälleen omalla tarkkakielisellä tavallaan.
Finlandia City on hyvin rytmitetty, sulavasti etenevä teos. Se on nostalginen ja kaunis kunnianosoitus ahtaajille, trokareille, merimiehille ja muille pienen merenrantataajaman asukeille, omille ja kulkijoille. 1960-luvun alkupuolille pääosin sijoittuvan teoksen maailma on jotenkin ajaton, mutta niinhän vähän toisella kymmenellä olevan pojan maailma kai aina on. Yleensä on kesä, aurinko paistaa. Joni Skiftesvikin ystävälle Finlandia City on varma valinta, ja tohtiipa sitä suositella kenelle tahansa elämänmakuisesta muisteluteoksesta kiinnostuneellekin.
