Käsissäni on jo yhdeksäs Fingerpori-albumi ja edelleen vaan jaksaa huvittaa ja naurattaa. Niin ovat hauskoja strippejä, vaikka pakko myöntää, etteivät kaikki silti minulle avautuneet… No, en kyllä ole ainut. Pitäisi varmaan avautua tästä työpaikan kahvipöydässä, sillä aina on joku minua nokkelampi, joka on osannut ymmärtää. Vaihtoehtoisesti voi palata ja lukea uudestaan, jos vaikka sitten!
Mieleeni tulivat ajat, kun luin Aku Ankan taskukirjoja, sillä niin se vaan menee, että tässäkin on joka toinen sivu mustavalkoinen ja joka toinen värillinen. En ymmärrä miksi. Jos olisi kaikki värillistä niin bueno, tai sitten kaikki mustavalkoista, niin sekin olisi hyvä. Ei kuitenkaan tällä tavalla vuorottelemalla, koska juuri kun on nähnyt kaiken väreissä, niin paluu mustavalkoiseen harmittaa.
Pikkujuttu se kuitenkin on, koska stripit ovat muuten niin hauskoja ja niissä on oivallus oivalluksen perään. Kaikki ajankohtainen on käyty läpi ja se hulvaton pikkutuhmuus on ihan kaiken ydin! Tyypit ovat kamalan näköisiä, mutta ilmeet ja eleet kertovat kaiken.
Kyllä oli taas fingerporillinen lystiä tässä ja suosittelisin tätä lääkkeeksi jokaiselle, tai no, kyllä pitää olla pohjalla vähän huumorin ymmärrystä.