Täytyy tunnustaa: en ole mikään verenimijäfani. Asiantuntevalta keskustelupalstalta lukemani lause ”George R. R. Martinin Fevre Dream on paras lukemani vampyyrikirja” teki minut kuitenkin vähintäänkin… uteliaaksi.
Fevre Dream on kehujen arvoinen: Tulen ja jään laulusta tunnetun Martinin tyyliin hyvin kirjoitettu ja jännittävä, ja vampyyrien tausta ja tarinan miljöö ovat mielenkiintoisen omalaatuiset. Tapahtumissa ovat olennaisessa roolissa Yhdysvaltojen keskilännen ja etelän suuria jokia 1800-luvulla seilanneet höyrylaivat, ja eletään samoja aikoja Scarlett O’Haran kanssa. Tuulen viemästä tuttuja elementtejä ei tosin tästä kirjasta löydy.
Höyrylaivayhtiön omistaja Abener Marsh saa tarjouksen, joka kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta. Kaikki hänen laivansa yhtä lukuunottamatta tuhoutuivat jään puristuksissa edellisenä talvena, ja nyt erikoinen, tuntematon rahoittaja haluaa kustantaa hänelle uuden. Rahoittaja, herra York, sanoo suoraan, että Marsh joutuu sietämään kaikenlaista, jos ryhtyy hänen yhtiökumppanikseen, mutta toisaalta uudesta laivasta tehdään sitten juuri sellainen kuin Marsh haluaa… joten Marsh lähtee mukaan hankkeeseen.
Vähitellen Yorkista ja maailmasta ylipäätään paljastuu tietenkin ikäviä, yliluonnollisia puolia, ja jokimatka alas New Orleansiin muuttuu vaaralliseksi. Marshin ja Yorkin liikekumppanuus syvenee vähitellen ystävyydeksi, ja rinta rinnan he suuntaavat seikkailuun pelastaakseen vampyyrit omalta itseltään.
Höyrylaivaelämän kuvauksineen ja mielenkiintoisine päähenkilöineen Fevre Dream on todella hyvä vampyyrikirja. Vasta tsekattuani Anne Ricen Veren vangit uudelleen pystyn päättämään, onko se paras koskaan lukemani. Mikä ihme muuten vetää vampyyreja juuri New Orleansiin?