Vauhdikas aloitus, sen Gustaf Skördeman osaa. Ensi kertaa metsällä oleva rouva osoittaa tarkkuutensa – muttei tavanomaiseen riistaan. Vanha pappi saa hirttosilmukan kaulaansa vanhojen syntiensä vuoksi. Prostituoitu soittaa poliisille hädissään ja pahoin loukkaantuneena.
Faust on toinen osa tukholmalaispoliisi Sara Nowakista kertovassa jännärisarjassa. Ellet ole lukenut Skördemanin edellistä Geiger-romaania, tarjoilee Faust kyllä täysilaidallisen juonipaljastuksia heti alkuun. Oikeastaan Faustillekin keskeinen itävakoilujuoni jatkuu suoraan aiemmasta, joten ehkä järkevämpää on aloittaa Sara Nowakiin tutustuminen Geigerin kautta.
Töihin sairauslomalta palannut poliisi Sara Nowak saa heti eteensä vaikeita rikoksia. Käsky käy selvittämään metsästyssurmia, mutta vanha työ prostituutiokontaktien parissa vetää toisaalle. Lisäksi Saralla on yhä epäviralliset kylmän sodan saksalaisvakoiluun liittyvät tiedustelunsa käynnissä. Perheessäkin on mullistuksia: Ebba-tytär muuttaa kotoa isoisän hankkimaan luksusasuntoon. Aviomies Martinin aika menee maailman suosituimman räppärin, Uncle Scamin Ruotsin-keikkaa järjestellessä, ja teini-ikäinen poika Olle on täysin räppärin lumoissa. Kaiken tämän keskellä Saran äiti alkaa järjestellä Saran perintöasioita tämän selän takana, mikä saa kaikki – ei vähiten Saraa – täyden raivon partaalle.
Faust on toimiva jännäri, vaikkei se mitään erityisen omaperäistä uutta kulmaa pohjoismaiseen dekkarikirjallisuuteen tuokaan. Kylmän sodan aikaisten tiedustelupalveluiden maailman limittäminen nykyaikaan onnistuu Gustaf Skördemanilta luontevasti, ja jännittäviä juonenkäänteitä on riittämiin. Pieni miinus tulee siitä, että Sara Nowak tuntuu saavan kaikki asianosaiset puhumaan ja tunnustamaan tosiasioita vähän turhankin helpolla, vaikka kaikkea ja kaikkia pitäisikin epäillä. Joka tapauksessa hyvään käyttödekkaritarpeeseen Gustaf Skördemanin Sara Nowak -kirjat ovat kyllä ihan kelpo valinta.